Klaun kosiessa, Elina alussa ei tohtisi ruveta niin suuren talon emännäksi, mutta Klaun ahdistaessa ei henno kieltääkään, varsinkin kun uroon uljuus nähtävästi oli voittanut sijan neidon sydämessä. Sillä runo kertoo kuinka Klaun tullessa, Elina heti oli tuntenut "Jalon jalan astunnasta."
Silloin kun Klaus on kaukaiselle matkalle lähtevinänsä, puhkee Elinan hellä rakkaus ilmi, koska hän pyytää:
"Oh mun Klaus kultaseni
Älä viivy kauan siellä!
— — — — — — — —
Puhu puolilla sanoilla,
Anna toisten toinen puoli!
Juo vaan puoli siemenystä,
Anna toisten toinen puoli!
Niin sinä pikemmin pääset
Pohjan noitaen seasta."
Koska Kirsti Elinalle tahtoisi laittaa yösijaa muualle, arvellen Klaun kammarissa olevan
"Siell' on pyssyt paukkaavaiset,
Sill' on miekat välkkyväiset",
Elina ei suostu, sanoen
"Pyssyt on surmana sodassa,
Tuttuna ovat tuvassa."
Rakkaus hänen ei salli muuttaa toiseen kammioon, vaikka kenties vähän pelottaa. — Kun Klaus kartanon jo sytyttää palamaan, Elina rakkautensa muistaen, ojentaa hänelle sormensa:
"Älä sormustas kadota,
Josko kantajan kadotat",
Klaus miekallansa sivaltaa sormen poikki, vaan äiti vielä tahtoisi edes lapsensa pelastaa: