"Corvesa oli cotomme,
Maantiellä majasiamme,
Kirckotiemme kivistöllä,
Metzän petoin pesillä,
Carhut canssa cumpanimme".
Tämä runo päättyy viimein, samatekuin kaikki seuraavat, sanoilla:
"Auta ainoa Jumala,
Päästä päivistä pahoista!"
Toinen runo erikseen juttelee kirkkoin ja hautausmaiden ryöstämisestä. Kolmas kertoo kuinka alussa vuotta 1716 jo alettiin toivoa helpotusta, haettiin kaukaa siemeniä ja juhtien puutteesta:
"Ucko auralla ajeli,
Ämmä äjestä veteli".
Vaan Venäläinen hävitti kaikki, kun läpi maan marsi Kajaanin linnan päälle, jonka vallotti. Neljäs runo mainitsee kuinka syksyllä Venäläiset kävivät Länsi-Pohjassakin, ja viides venäläisten menon lauhtumisen, kun muka pelkäsivät kotiin palannutta Kaarlea. Mutta kuudes jo suree senkin turvan sortumista:
"Me cuin calat kävelemme,
Madonpojat matelemme
Paitzi päättä, haldiatta,
Caitziatta, Catzojatta,
— — —
Pian toivoimme todella
Mustat menot muuttuvaxi,
Mutta muutuit mustemmaxi".
Seitsemäs puhuu "valdacunnan pettäjän" Görtzin hallituksesta ja lopusta; kahdeksas kappalainen Affrén'in kapinasta seurauksineen; yhdeksäs on onnentoivotus Ulrika Eleonoran kruunaukseen ja rauhan toivon ilmotus, mutta kymmenes jälleen kertoelee Venäläisten ryöstöretkistä Ruotsissa. Yhdestoista riemuitsee Hessin Fredrikin kruunauksesta kuninkaaksi; sitten puuttuu yksi lehti, jossa näkyy olleen vielä kahdestoista runo. Lopuksi laulaa runoniekka:
"Ei sanat sanoen puutu,
Virret veisaten vähene,
Sanalaskusa sanovat
Sauvon syvät Suomalaiset.
Vaan mun puuttupi puheni,
Lauluvirteni lakaapi;
Sillä mulla mustat päivät
— — —
Muret mieltä muuttelepi
Aivuan ajatuttapi,
— — —
Eipä raiku raskas rinta,
Kulje kurjan kurcku torvi,
Vaicka ainoiset asiat
Vielä varsin vaatisivat".
Samanaineinen on myös: Valitus virsi Suomen surkeudest Vänein vallan alla, kirjoitettu yhdeld murheliseld Israelitald Edomin lasten seas 1720.[280] Tekijä on Israel Escholin (Siuntion kirkkoh. k. 1742). Tässä historiallista kertomusta vaan on vähän, ennimmiten tunnustusta että Suomi synnillään nämät vaivat oli ansainnut, ja rukouksia Jumalalle että niille jo tekisi lopun. Siinä ilmottuu lämmin tunne ja paikottain on se oikein soma. — Kyrön tappelusta ja sitä edellisistä tapauksista puhuu yksi virsi.[281]