Porthanin aikakausi 1766-1809.

Viimekuluneena aikakautena oli Suomi kaksi kertaa ollut Venäläisten käsissä, jotka kummankin kerran kyllä olivat lähteneet jälleen, vaan osan pitäneet saaliinaan. III:s Kustavi kuningas tätä itäpuolelta kohoavaa vaaraa kyllä torjui etemmäksi, vaan kuitenkin kuuluu Porthanilla olleen ja lienee epäilemättä monella muullakin ollut se varma vakuutus, että Suomi pian tulisi erotetuksi Ruotsin vallasta. Ja sen todistavatkin siltä ajalta säilyneet lauseet.

Näkyy kyllä nytkin ruotsalaistuneen mielen osotuksia, esim. kun prov. Gadd puheessa: Om svenska friheten 1772 sanoo: Meidän Ruotsalaisten vapauden onnet, — Manhem'imme,[373] j.n.e. — Ja koska Frantzén ynnä moni muu, Suomen Ruotsista erottua, muutti Ruotsiin, niin näkyy siitäkin, että moni Suomen mies ei rakastanut Suomea muuna kuin Ruotsin valtakunnan osana.

Mutta ylipäätään näemme enimmissä lauseissa suomalaisemman mielen. Äsken mainittu prov. Gaddikin, esipuheessa Idmanin kirjaan Suomen sukulaisuudesta Greikan kielen kanssa, kutsuu Suomen kotimaaksensa.[374] — P.J. Alopaeus väitöksessä 1793[375] sitä yhtenään sanoo: kotimaamme, ja puhuu esi-isistämme vanhoista Suomalaisista. — Kaapriel Haberfelt väitöksessä 1766:[376] kotimaamme Suomi. — Juh. Lizelius väitöksessä 1772:[377] armas Suomemme; hartaasti rakastettu kotimaamme; esi-isämme vanhat Suomalaiset. — K.J. Fagerström väitöksessä: Siitä rakkaudesta mikä Suomalaisilla syyllä on kotimaahansa 1769[378] sanoo sanan "patria" merkitsevän sekä syntymäpaikan että myös sen vallaston (civitas) missä kansalaisena ollaan. Hänpä nyt Suomalaisten kotimaanrakkaudesta puhuen sanoo tarkottavansa kumpaakin, eikä sitten Ruotsia mainitse ollenkaan. Muutenkin tässä väitöksessä yhtenään näkyy semmoisia lauseita kuin: esi-isämme Suomalaiset, Suomen kansamme, rakkain kotimaamme Suomi j.n.e. Ja viimein mainittakoon Sprengtportenin ja muutamain Anjalan liittolaisten yritykset todistuksena Suomessa elävästä erikoishengestä, vaikka kyllä suurin osa kansaamme ei asiaa niin jurtenjaksain käsittänyt. Tärkeä on tietää mitä Porthan, jonka vaikutus sen ajan nuorisoon niin oli suuri, tämän suhteen ajatteli. Hänestä on aikoihimme säilynyt se tieto että hän Suomen eron Ruotsista katsoi välttämättömäksi, vaikka Venäen valtaa pelkäsi. Mutta vaikk'ei siis mielellään olisi suonut Suomen eroavan vanhasta liitostaan, niin kuitenkin koko elämänsä työllä todisti pitävänsä Suomea oikeana kotimaana. Samaan mieleen toimitettiin myöskin hänen johdossa ensimäistä ruotsinkielistä sanomalehteä maassamme. Siinä on Suomen nykyinen ja muinainen tila pää-aineena. Tässäkin muutamissa lähetetyissä runoelmissa ja puheissa ilmottuu täysi ruotsalaisuus, mutta ylipäätään on Suomen henki vallan päällä. Enimmiten mainitaan Suomea sanalla "fosterland" (kotimaa) ja koko Ruotsin valtakuntaa "fädernesland" (isänmaa). Mutta löytyy lauseita, joissa erikoishenki vielä selkeämmin näkyy. Ilmotuksessa että ruvettaisiin näitä sanomia ulosantamaan jo sanotaan: me varsinkin tahdomme kirjottaa maamiehillemme ("våra landsmän"). — Vuosikerrassa 1773 s. 3 Lencqvist, kirjotuksessa "Suomen ruhtinat l. Finlands drottar", sanoo että pitäis unhotuksesta säilyttää mitä net ovat hyvää tehneet esi-isillemme ynnä mitä onnia isänmaamme ("vårt fädernesland") on saanut kokea niiden alla. — Muistutuksessa tähän Porthanikin Suomesta sanoo: isänmaamme ("vårt fädernesland"). — Vuosikerrassa 1778 s. 174 sanotaan: meidän (suomalainen) Raamatun käännöksemme nyt sopii muiden kansain parasten rinnalle. — Vuosikerrassa 1783 rupesi Porthan parantelemaan Tuneldin maanopasta sen suhteen kuin Suomeen koskee, ja kehottaa maamiehiänsä auttamaan tätä yritystä, joka enentäisi tiedon maastamme ("vårt land"). — Edempänä: vaikka täynnä rakkautta maahamme,[379] emme saa Suomea arvella viljavammaksi kuin Englanti on. — Vuosikerrassa 1793 N:o 4 kerrotaan Irlantilaisten tapoja näytteeksi: ett'emme me Suomalaiset ole niinkään jälellä kaikkia muita kansoja. — N:o 5:ssä mainitaan Ruotsissa asuvat Suomalaiset sanalla: maamiehemme ("våra landsmän"). — N:o 44:ssä on leikiksi tehty ehdotus oman pysyvän teaterijoukon hankkimisesta Turkuun, ja sanotaan tämä yritys isänmaalliseksi ("patriotiskt"), kun ei sitten olis tarvis näyttelijöitä tuottaa Ruotsista. — Vuosikerrassa 1802 N:o 13 moittii lähettäjä että Suomen almanakoissa nimen alla: vapaamarkkinat suuriruhtinaanmaassa Suomessa, luetellaan joita kuita Norrlannin kaupunkeja, josta Suomen rahvas muka voisi saada väärän käsityksen isänmaansa laajuudesta ("sitt fäderneslands vidd"). — Saman vuosikerran N:o 63:ssa löytyy kuitenkin ilmotus aiotusta kirjallisuuslehdestä, missä Porthan, Calonius y.m., kääntyen Ruotsin yleisöön, puhuvat: Ruotsin kansamme; meillä Ruotsissa j.n.e. — Vuosikerrassa 1800 N:o 22 Porthan kruunauspuheessa myöskin puhuu Ruotsin kansan nimessä; mutta N:o 26:ssä ilmottaa että tästä lähtein näissä sanomissa tulee Suomessa ilmestyvien kirjain tarkasteluja yhteisellä nimellä: Suomen kirjallisuus. — Vuosikerrassa 1804 on silloin kuolleen Porthanin elämäkerta, jossa sanotaan hänen kuolemansa olevan suureksi vahingoksi koko isänmaalle, varsinkin Suomelle; mutta edempänä puhutaan hänen isänmaallisista ("patriotiska") toimista Suomen hyväksi, ja että häntä vanhoillakin päivillään vielä elähytti se toivo, että unhotetulle isänmaalle ("sitt glömda fädernesland") voisi hankkia paremman tulevaisuuden. —

Sama suomalainen mieli näkyy selvästi Porthanin väitöksistäkin, missä suomalaisia aineita tutkii.

Suomen kieli, niinkuin olemme nähneet, oli jo viime aikakauden kuluessa alkanut paeta ylhäisistä säädyistä. Porthanin aikoina se niistä jo oli kokonaan kadonnut.

Samassa kuin Åbo Tidn. väittää Suomen kielen vielä vuosisadan alussa olleen herrasväenkin yleisenä puhekielenä, se lisää: vaan nyt on vallan toisin! Tähän muutokseen oli epäilemättä suurinna syynä Ruotsin kohoava kirjallisuus, jolla juuri Porthanin aikoina oli ensimäinen, loistava kukoistusaikansa. Tämän vaikutuksen voimaa ei voinnut olla enentämättä sekin seikka, että Lidner jonkun aikaa ja Kellgrén kauankin asuskelivat Suomessa.

Suomenkin miehistä nousi useampia, mainioita ruotsinkielisiä runoilijoita. Nimet Liljenstedt ja Frese olivat jo ennen rikastuttaneet Ruotsin Parnasson; nyt niiden lisäksi tulivat Choraeus, Creutz ja Franzén. Ei olekaan kummaa, vaikka surkeaa, että ne Suomalaiset, joilla oli runsaampi runolahja, kirjottivat Ruotsiksi. Ennenkin, kun kumpaakin kieltä rinnakkain puheltiin, oli Ruotsi viljeltynä kielenä helpompi käyttää, ja sen lisäksi suurempi kunnia voitettavana siitä mitä Ruotsiksi kirjotti, kuin jos viritti Suomen kanteletta. Porthanin aikana tuli sen lisäksi, että yllämainittuin miesten äitinkielenä oli Ruotsi ja siis olis ollut vieläkin vaikeampi Suomea viljellä. Myöskin taisi olla esteenä se luulo, ettei muka Suomi sopinut nykyisempiin värsymittoihin, runomittaapa kieltänee totisen runoilijan sisällinen aisti käyttämästä suurempiin teoksiin. Sillä josko se sopikin Kalevalan utukuviin, niin sillä on mahdoton esittää semmoisia selväpiirteisiä muotoja kuin nykyinen runomaku vaatii. Suomenkieliseen runoeluun ei siis ryhtyneet muut kuin keskinkertaiset laulusepät, jotka eivät Ruotsinkielellä olisi voineet vetää vertoja paremmille. — Luonnollista on että tämä Suomessa syntynyt ruotsinkielinen runoelu taas puolestansa vaikutti ruotsalaisuuden enentymistä: sillä kun noita lauluja kuultiin kaikuvan omain järvien lainehilta ja omain kumpujen kukkulalta, niin ei muistettukaan enää että sävel oli muualta tuotu.

Mutta kuitenkin näemme yhä edelleenkin niitä, jotka Suomen kielen sanovat omakseen, ja into sitä tutkimaan sekä viljelemään on entisestään vielä kiihtynyt. Niin esim. Juh. Fabritius väitöksessä 1766:[380] kielemme. — Kaapriel Haberfelt samate 1766.[381] — Niin myös Lencqvist kirjassaan: De superstitione veterum Fennorum 1782. — Christfried Ganander omistuspuheessa Porthanille, jonka liitti kirjaansa: Mythologia fennica, 1789, sanoo: "vårt finska språk". — Sama mies kirjotti onnentoivotusrunon Porthanin väitökseen: De poesi fennica, jossa Suomen kieltä ylistelee:

Suomen kieli kangiaxi,
Kyllä kuuluvi kovaxi;
Vaan on sitä vakaisembi,
Synkiämpi, suloisempi,
Paljon sitä painavampi,
Täynnä tarckoja sanoja,
Täynnä toimea tosingin
Solmusanoihin sujuva.