Suvilaulu.
Oisin pääskynä mä piennä,
Suvilintuna suloisna,
Lenteleisin, liiteleisin,
Suomehen suhauttaisin.
Sitten sinne saatuani,
Perillenpä päästyäni
Ilmassa iloitteleisin,
Räystähällä riemuitseisin
Kesän kaunihin tulosta,
Tulost' armahan auringon.
Vaan jos itkevän näkisin,
Huolellisen huomaitseisin,
Hälle mä viserteleisin:
»Mitäs itket, ihmisparka,
Murhehdit, sä Mannun lapsi? —
Kohtalosiko kovuutta?
Sydämeskö sulatuutta?
Katso luonnon kauneutta,
Ihanuutta ilman kaiken:
Suot jo läikkyvi sulana,
Järvet jäiden kahlehitta,
Nietos nurmelta katoopi,
Häviääpi maasta hanki,
Päivyen taas paistaessa,
Ahavan puhaltaessa;
Korpi kukkia on täynnä,
Puiden latvat lintusia;
Kukat ne hajuelevat,
Lintusetpa laulelevat:
'Iloitkaamme, riemuitkaamme,
Laulakaamme, kiittäkäämme!
Suven meille Luoja saattoi,
Jumalamme joudutteli!'
»Ällös itke, ihmisparka,
Murhehdi sä Mannun lapsi!
Hänpä, joka suven saattoi
Näille Pohjankin perille,
Joka kaikki suot sulatti,
Pani järvet aaltoomahan,
Kukat pienet kukkimahan,
Lintusetkin laulamahan —
Suven saattavi sinullen,
Kesän kerran kerjittävi.
Sielus nietokset sulavi
Lempensä lämmittämällä,
Huoles hattarat hajoovi
Henkensä puhaltamalla!»
Onneton.
Päiväpaisteell' astuissani
Varjo vieress' astuvi,
Ei se musta, pimeäinen
Luovu koskaan luotani.
Josko poies paennenkin
Iloisien joukkohon,
Suru aina sydäntäni
Puree, kalvaa ponneton.
Tulis yö ja aurinkoisen
Tulet tuimat sammuttais,
Varjo synkkä vierestäni
Silloin ehkä katoais.
Tulis Tuoni toivottuni,
Veisi rauhan majoihin,
Nukkuessan' nurmen alla
Nukkuis musta murhekin.
Juomalaulu.
(Nuotti: Sjung om studentens lyckliga dag.)