Viinitarhan edustalla.
»Oi terve, tarhuri-neiti!
Kuink', ihana, käy sun työs?»
Hän hymys ja mulle hän heitti
Tuolt' alas rypälen myös.
»Oi neitinen, sult' ihaellen
Mä otan lahjan, min suot.
Vaan mustat silmäsi, kellen,
Oi virka, sä heittänet nuot?»
»Nuot silmäs, mi täynnä on tulta,
Kuin mehu sun marjoissais.
Sep' onnen autuas, sulta
Ken omaksensa ne sais!»
Naurava käki.
Puolessa on jo kesä,
Keskellään Heinäkuu;
Puun latvahan kas tuohon
Käkönen istahtuu.
»Oi kuku, kultarinta,
Taas laula mulle nyt!»
Mut käki pyynnöstäni
Ei lauluun ryhtynyt.
Sanani kuullen nauruun
Vain suureen purskahtaa;
Hän nauraa lakkaamatta:
»Ha, ha, ha, ha, ha, haa!»
»Semmoinen narri nuorna
Kyll' olin minäkin;
Yöt, päivät tyhjin vatsoin
Ma huusin, hoilailin».
»Mut nyt sen aikaa heitin
Jo muille houkillen;
Ei laulaminen syötä,
Miks viitsis tehdä sen?»