Hän läksi lentämähän.
Ja vielä lennossaan
Hän nauroi hohotteli:
»Ha, ha, ha!» yhä vaan.
»Oi, käki, suloisemmin
Tok' äänes ennen soi,
Kun suven sanomia
Se Pohjanmaille toi».
»Kun pitkät ikävuodet
Lempeesti ennustit,
Neidolle sulhon tulon
Nopean lupasit!»
Varoitus.
Poikani, lemmen purppuraperhoo
Pyytäissäs haluin hehkuilevin,
Hellin tempaos hyppysin,
Ettei sen runtau vienoinen verho!
Runoniekan sydän.
(Arvoitus.)
Meri täynnä heliöitä helmii,
Jotk' ei voi ihastuttaa ihmissilmii,
Jos myrskyt ei, mi pohjaan asti telmii,
Niit' alta aaltoin saattais ilmi.
Kaste ja Kyynel.
Kaunis kukka on kauneinnaan,
Siinä kun kastehen kiiltävi kyynel.
Viel' ikävän haluhelmiä täynnä
Silm' ilon säihkyvi suloinnaan.