Yli koko Euroopan mainiona saapui hän viimein kotimaalle, juuri samassa kun maisterivihkiäiset vietettiin Kesäkuussa v. 1850. Tietysti tervehdittiin häntä täälläkin kaikella kunnioituksella ja rakkaudella; mutta hänen masentunut mielensä ei tahtonut kuitenkaan jälleen virota. Luultavasti oli jo silloin taudin itu päässyt alkuun hänen ruumiissansa. Kuinka vähän kaikki tuo maine ja kunnia häntä lohdutti, näkyy seuraavista sanoista, jotka ovat otetut eräästä Londonissa kirjoitetusta kirjeestä: "Elämän päivämatkallani oli minulla vaan yksi toivo: se että ennen päivänlaskua pääsisin perille kaukaisessa erämaassa olevalle lähteelle. Mutta juhtani oli nälästä näännyksissä, sen kyttyrä laiha rasvasta; hiekkamyrsky minut eksytti. Sentähden nyt nälkäisenä ja janoisena, vaan Beduinin vakaisella tyytymisellä Jumalan sallimukseen käyn levolle siihen paikkaan, missä yö minut on kohdannut ja siihen kuoppaan, jonka itse olen itselleni hiekkaan kuoppinut. Täällä aion odottaa, mitä Herra on lähettävä minulle koittavan aamun kanssa: elon taikka kuolon". Suomesta ikävöi Wallin yhä takaisin hänelle niin rakkaaksi tulleelle erämaalle ja koetti jälleen saada matkarahaa sinne. Mutta, ihme kyllä, ei hän voinut saada semmoista, ei Pietarin eikä London'in maantieteelliseltä seuralta. Lokakuun 23 p. 1852 toi viimein koittava aamu kanssansa kuolon, jonka hän oli nähnyt edessään toisena ehtonansa.
* * * * *
Täten jäivät hänen matkansa hedelmät suurimmaksi osaksi kypsymättä. Wallin'in työtapa olisi vaatinut pitkää ikää. Hän ei osannut kiireesti saada valmista käsistänsä vaan moitti semmoista menetystä toisissakin hätiköimiseksi. Hän oli taipuvainen pitkällisiin, perinpohjaisiin valmistuksiin; hänen rehellisyytensä ja tarkkuutensa estivät häntä lausumasta mielipiteitään, ennen kuin hän oli asian kaikin puolin tutkinut. Siihen tuli lisäksi, että hän tahtoi uudestaan omin silmin tutkia kaiken senkin, mitä jo muut olivat tutkineet ennen häntä. Mutta vaikka Wallin'in teokset jäivät keskenvalmistamatta, on nähty oppineitten vuosi vuodelta yhä enemmän rupeavan käyttämään näitä katkelmia. Ne ovatkin tehdyt mestarin kädellä, erinomattain kansatieteelliset havainnot osoittavat harvinaista vapautta ennakkoluuloista, syvämielisyyttä ja tarkan kuvaamisen lahjaa. Vähemmin mieltynyt hän oli kieleen, mutta oli kuitenkin tavaton, monipuolinen kielitutkija.