Eno Fritz nyt pilkkaili minun Kaarleani, että hän antoi itseänsä akkain laastaroida, ja käski hänen pukeutua ja lähteä hänen kanssansa lääkäriin; vaan silloin hänelle äkisti muistui mieleen, että tohtori Wrenzchenistä se kaiketi vain oli ulkonaista, jommoisiin tauteihin hän ei koske.
Se tuo minulle ei oikein ollut mieleen, sillä jos tohtori Wrenzchen olisi tullut, niin olisi hän saattanut puhella Bettin kanssa; mutta täytyyhän meidän naisten taipua raa'an väkivallan mukaan.
Fritz läksi ajamaan Kaarlen kanssa. Hetkisen kuluttua he palasivat. Kaarle oli päässyt hampaastaan ja tuskistaan ja oli kuin uudestasyntynyt, mutta avioliittomme uuden vuoden alku ei ollut läheskään niin suloinen kuin ennen, sillä Kaarle oli ollut liian kova minua kohtaan, eikä minun sitä noin näin sopinut unhottaa. Ja miten hyvää me kaikki kuitenkin olimme hänelle tarkoittaneet!
Kummitusjuttuja.
Kyllä minä jo ammoin olisin teille kirjoittanut, jos olisi mitään kelvollista tapahtunut, mutta koska meidän perheessämme yleensä eletään rauhallisesti, niin ei ole mitään semmoista sattunut, joka teitä huvittaisi. Kaarleen tosin lensi muutama päivä sitte poikenluoma, mutta jo se nyt on lähtemässä, kun hänelle vedettiin kuusitoista kuivaa sarvea ristiluille. Kotilääkkeitä minä näette nyt en enää niin suosi, vaikka ne muuten kyllä ovat hyvät moneen asiaan.
Koska Kaarlen nyt ihan vastoin luuloamme täytyi pysyä kotona, oli meidän ihan mahdoton ommella yönuttua, jolla aioimme häntä hämmästyttää joulunaattona, ja mikä aika menee silkkisen koruompeluksen tekoon nutun samettireunukseen, siitä ei miehillä ole aavistustakaan, sillä vaikka he voivat olla hyvinkin edistyneet tieteissä, niin vaikea heidän toki on tutustua naisten käsitöihin. Siispä minä sanoin tyttärilleni: "Lapset, me emme saa papan yönuttua valmiiksi tällä lailla, sillä milloinka me sitä ompelemme, kun hän on kaiken päivää kotona. Minä ajattelen, että lähdemme täksi illaksi tohtori Joakimiin ja ompelemme siellä oikein uutterasti. Olemmehan jo kauan olleetkin sinne käynnin velassa!" Tytöt iloitsivat, koska he sangen mielellään käyvät Joakimissa. Rouva on näet minun nuoruuden-ystäväni; me jouduimme naimisiin melkein yhteen aikaan, ja hänen tyttärensä ovat melkein samanikäiset kuin minun tyttäreni ja samannimisetkin, Kaarle kyllä näytti vähän tyytymättömältä, kun ei olisi mielellään jäänyt yksin koko illaksi, vaan taipui hän sentään, kun minä sanoin, ett'ei se nyt muuten käynyt. Sen jälkeen, mitä tapahtui tuolla näyttelyssä, jolloin eno Fritz hänet niin synnillisesti houkutteli oluen koettelemiseen, on mieheni yleensä tullut paljon taipuvaisemmaksi kuin ennen, jonka tähden minä mielessäni aina kiitän maistraattia, koska ilman sen toimenpitoa ei olisi koskaan ollut olemassa niin siunattua laitosta.
Kun saavuimme Joakimiin, oli ilo molemmin puolin sydämmellinen. Tohtori oli mennyt yhdistykseensä, jossa joku suuri valtioviisauden harjoittelija piti esitelmää "Ajurinkärryjen suhteesta vakuutuksiin onnettomuuden tapauksia vastaan", niin että me naiset olimme ihan itseksemme ja saimme rauhassa ommella joululahjojamme ja puhella oikein halusta. Olipa varsin hupaista istua ja olla ahkera. Mitäpä sitä ei tee tuottaakseen toisille iloa!
Tohtoritar kysyi, tuleeko minun Kaarleni meitä noutamaan, johon minä selitin häneen poikenluoman lentäneen ja niin äkisti, että todella olisi luullut jonkun noidan hänet loitsineen. — Tohtoritar teki minusta pilkkaa. "Tiedän kyllä, että sinä aina olit vähän taika-uskoinen, Vilhelmiina", sanoi hän, "mutta enpä toki olisi sinun luullut noitiin uskovan." — "Enhän minä niihin juuri uskokaan", vastasin minä, "mutta onpa maailmassa kuitenkin koko joukko asioita, joita ei kukaan ihminen osaa selittää, ei edes eno Fritzkään, joka muuten tietää kaikki asiat paremmin kuin muut ihmiset." — Tohtoritar nauroi taaskin. "Kyllä kaikki maailmassa luonnollisesti tapahtuu", sanoi hän. — "Vai niin", sanoin minä. "Onpa Kuleckessa Bylowinkadun varrella edesmenneen ruumisarkkujen-tekijän henki pöydässä, josta selvästi kuuluu sahaaminen ja takominen, kun vain panee kädet riviin pöydälle." — "Kulecket ne kuuluvat pitävän myöskin spiritistisiä istuntoja." — "Miksikä ei? Ylhäiset puuhaavat kaikki elimellistä magnetismia ja henkien koputusta, ja Kulecket mielellään matkivat ylhäisiä. Parooni G:n luona ne ovat äsken nukuttaneet palvelijan magneetilliseen uneen ja syöttäneet hänelle päärynien sijasta niin paljon raakoja perunoita, että miesparka sai monta päivää maata vuoteen omana."
— "Se minusta on häpeällistä; menetellä niin vahingollisesti kanssaihmisensä kanssa!" — "Ei suinkaan, tieteen tähdenhän ne niin tekevät, ja sentähden eno Fritz ei laiminlyö yhtään koetusta Kuleckessa. Hän sanoo neiti Kuleckea erinomaiseksi välittäjäksi eli mediumiksi…"
"Eno Fritzin mielestä hän on varreltaan aivan kaunis", keskeytti Betti minun puhettani.