Kalleni sillä välin oli katsastanut sanakirjaansa ja huudahti: "Ylös-alaisin se on italiaksi sopra e abasso!"
"Mene sinä ja opi jotain niinkuin muutkin ihmiset!" huusin minä. Ilkeästi irvistellen sukaisi eno Fritz tiehensä.
Toisen harmin tuotti minulle Bergfeldtin rouva. Hän oli luonnollisesti kuullut puhuttavan meidän matkasta, ja laski uteliaisuudessaan meille.
"Vai Italiaan sitä mennään!" sanoi hän ja jatkoi: "jaa, meikäläisten porvariväen ei kannata sinne mennä, täytyy tyytyä Treptoviin".
Minä selitin hänelle, että mieheni ja sen kolotus teki tuiki tarpeelliseksi tämän matkan, mutta hän vaan päätti, että hänen miehensä ei muuta olis' tarvinnut kuin opodeldoo'ia, ja mitä minulla oli tekemistä Italiassa, terveemmän näköinen kun olin talonpoikaista emäntääkin.
Tähän iskuun en vastannut mitään, vaikka kieltäni kutkutti; kotjosti hymyillen kaasin hänelle kolmannen kupin kahvia. Kun hän sen oli saanut sisäänsä, kysyi hän:
"Ja missä tulevat teidän molemmat tyttärenne olemaan sill'aikaa?"
"Täällä kotona".
"Aivan kahden?"
"Vanha Maija, meidän piika, pitää heistä huolen".