"Minä teen kaikki mitä hän tahtoo, ja hän tekee kaikki mitä minä tahdon".
"Niin on oikein", myönsin ja kysyin, olivatko he nähneet kaikki ihmeellisyydet Veronassa, esim. tuota muinoista teatteria?
"Ei".
"Arenaa?"
"Ei"
"Entä kirkkoja?"
"Ei, mutta Julian haudan!"
"Ei siis muuta kuin tuota kaukaloa? Missä olette viettäneet kaiken aikaa?"
"Ravintolassa", sanoi hän; "minun Hinnerichini ei pidä paljon lukua ihmeellisyyksistä: hänen on enemmän mieleistä soudella ja onkia".
Minä heitin silmäyksen vaisuun; siinä hän istui sohvan nurkassa, pää taapäin, ja sulostutti nyt olemistansa makealla unella. — Ja tuommoiset matkustavat Italiaan!