"Oikeus oli meidän puolellamme, mutta kuka saksalaista ulkomaalla auttaa tämmöisissä vähäpätöisissä asioissa. Ei hänen apunaan voi olla muu kuin arvon-anto, ja kuinkas vieras saattaa arvossa pitää ihmisiä, jotka eivät anna arvoa omalle isänmaallensa? Niin kauan kuin vielä olemme vierasten kansain apinoita, niin kauan kuin emme rakasta isänmaatamme niin sydämellisesti, että se on meille mahdotonta — oli se sitten liehittelemisellä tai inhoittavalla nöyristelyllä kaiken ulkomaalaisen edessä — alentaa sitä muiden maiden hyväksi, vieläpä pilkata sitä, — niin kauan saa saksalainen ulkomailla kaivata vahvinta tukeansa, parasta turvaansa, mi on se kunnioitus joka hänelle Saksanmaan kansalaisena on tuleva."
Näin puhui Kalleni harmistuneena, ja täytyi valitettavasti, siihen nähden mitä meitä oli kohdannut, yhtyä hänen ajatukseensa. Eihän koko tää asia, tarkkaan katsoen, ollut kuin melkoinen vähäpätöisyys vaan, mutta suututti se siltä, siinä kun tulimme näkymään niin armottoman vähäisiltä. — Englantilaiset jäivät istumaan, mutta meidän täytyi mennä tiehemme. Ja kumminkin olimme aivan yhtä hyviä kuin he. Todella ilkeätä!
Hämärti jo, kun Genuan merenlahdelma tuli silmiin. Olimme rientäneet tunnelien läpi ja siltojen yli, ja juuri kun kaunis maisema oli nähtävissä, pujahdimme taas tuommoiseen pitkään, pimeään koloon; siitä päästyämme olimme asemalla. Insinöörien pitäisi toki matkustavan yleisön hyväksi rakentaman rautatiet vähän enemmän kuvan-ihanasti, jotta jotakin saisi nähdä rahoistaan.
Kun olimme astuneet pois, kummastutti minua se, että eräs nuori mies univormun-tapaisessa puvussa kulki meitä kintuilla ja katseli meihin silmiänsä eroittamatta. Minä huomautin herra Spannbeinia siihen, vaan ei hänkään tiennyt mitä se merkitsi. Ottaessamme kapineemme tavarasta, astui tuo nuori univormu-herra esille ja sanoi meille jotakin kohteliaasti, mutta hyvin vakaasti.
"Mitä hän tahtoo, herra Spannbein?"
"Hän kysyy, josko on teillä tullaamattomia sikaaria."
"Mitä se häneen kuuluu?"
"Hän on tulli-virkamies."
"Me olemme aikoja sitten tullirajan ylitse päässeet."
"Hän tyytyykin kun vaan saa nähdä tullikuitin raja-, asemalta."