"Mitenkä niin?" kysyin.

"Kah, ettekö tunne, että kaikessa ruoassa on öljyä seassa?"

Nyt ymmärsin, mintähden kaikki lajit maistuivat yhdenlaiselta. Italia kävi yhä enemmän italialaiseksi, sen huomasin hyvin.

Täällä pistän postiin ensimäisen kirjeen tyttärilleni, sillä minä lupasin kirjoittaa heille usein. Siitä olin vaan pahoillani, kun ei mieleni nyt ollut lemmellisempi; kynään tartuttuani, täytyi minun melkein pakoittaa itseni kirjoittamaan jotenni lauhkeita lauseita.

Genuassa.

Hyvät lapseni!

Minua ilahuttaa kuulla, että hyvin voitte, ja jos Bergfeldtska toiste tulee käymään, niin terveisiä hänelle, ja sanokaa, että minulla on erinomaisen lysti ja että poimin appelsineja puusta. Eilen, näette, kävimme katsomassa useampia palatseja ja eräässä niistä — se oli palazzo Balbi — näin puutarhassa ensimäiset appelsinipuut. Nyt vasta, hyvät lapseni, ymmärrän Goethea kun hän sanoo: "Jo lehdistöstä kulta-he'elmä kiiluu". Semmoista pitää nähdä jos miel' sitä uskoa, ja minä voin vaan sanoa, että jalon-ihanalta se näytti. On meilläkin tauluja ja kuvapatsaita vanhassa museossa, mutta appelsiinipuita ulkona ja niin suuria vielä sitten, niitä ei ole meidän puolella.

Taidetta en sentään suinkaan halveksi. Ei, päinvastoin sitä opin arvossa pitämään yhäti enemmän. Nää salit, hyvät lapseni, nää huonekalut, nää marmoriseinät, gobelinit ja veistokset, nää pöydät kallis-arvoisine maljakkoineen, hopeakannuineen ja kolpakkoineen — hämmästyttävää kerrassaan. Entä sitten taulut seinillä: palatsien entisten omistajain muotokuvia, Antonio van Dykin maalaamia, kaikki niin ylhäisiä, että tuskin tohtii äänessä puhua, pyhimyksiä ja pyhyyttömiä, kuuluisimpien mestarien teoksia; Raphaelin, Tizianin, Veronesen, kaikkien maalauksia täällä saa nähdä.

Voitte kysyä Bergfeldtskalta, onko hän milloinkaan kuullut puhuttavan Bassanosta taikka Biberasta, ja kertokaa hänelle sitten, että teidän äitinne jo kaukaa tietää toisistansa eroittaa näiden vanhemman taiteen pylväsmiesten maalauksia.

Jos etualassa oikein lihava poika on polvillansa selän alapuoli yleisöön päin, silloin on taulu todellinen Bassano; jos taas kurttuinen ukko katselee pääkalloa arvataksensa, kuinka kauan täytyy vielä nuturoida tullakseen yhtä kuivaksi, silloin se on yksi Riberan maalaama Pyhä Hieronymos. Toisinaan maalasi Bibera Hieronymosta ainoasti pään ja toisen käden, ja levitti kaapun muun kaiken yli. Mutta niin hän teki vaan kun huonosti maksettiin, sillä silloin hänen ei kannattanut yhteen hintaan antaa toista kättä eikä jalkoja.