Niin selkenevät Italiassa taiteen tiedot niin sanoakseni ihan itsestänsä, mutta tietysti tarvitsee olla sivistynyt ja vaikutusten vastaan-ottoon kykenevä. Tää on vaan vero totuudelle.
Ylipäätään ei olekaan taiteis-oppi niin vaikeata kuin moni luulee. Kun vaan mestarien nimet opitaan, kyllä ymmärretään sitten loput hyvin helposti, mutta siin'on sekin tarkasti vaarin otettava, onko maalaus palttinan vai puun päällä, onko se tehty temperalla vai öljyllä. Jos vielä sitte muistaa, kuinka korkea ja leveä taulu on, niin tulee jo pidettäväksi suurena tuntijana eikä sitten enää tarvitse suvaita vastaväitteitä. Mutta nyt kai kysytte, hyvät lapseni, mitenkä teidän äitinne näin tavattoman pian on osannut taiteen salaisuuksiin? No, se kävi tällä lailla.
Me katselimme palatseja, isänne ja minä ja eräs maalari, herra Spannbein, joka oli yhtynyt meidän seuraamme. Eno Fritz hän meni omia teitänsä tavatakseen kauppatuttuja. Kun olimme palazzo Doriassa (lukekaa Schillerin Fiesco, lapset!) niin herra Spannbein äkkiä lähestyi erästä nuorta ja kaunista tyttöä. Tämä seisoi siinä keskellä palatsin suurta salia seurassa vanhanpuoleisen herran, joka tarkasteli kattomaalauksia. Tyttö punehtui ja herra Spannbein punehtui myös, sanalla sanoen, he tunsivat toisiansa. Herra Spannbein esitti meille tuon vanhan herran. He olivat professori Qvenglhuber tyttärinensä Münchenistä. Qvenglhuber on suuri taiteenoppinut, ja Italiaan tullut antaaksensa ulos uuden teoksen kattomaalauksista. Tää professori aukasi minulle todellisen taiteis-opin portit, hän sanoi minulle: "Mitä tauluihin on kuvailtu, hyvä rouva, se on yhtäkaikki, kun vaan ovat vanhat ja alkuperäiset". Ja siinä hän oli ihan oikeessa, sillä kun ainoasti alkuperäisyyden merkkejä tulee tarkastaa, käypi taiteen-opinta hyvin helpoksi. Hän oli väsymätön neuvomisissa, mistä se ja se mestari tunnetaan, niin esim. Wouwermann valkosesta hevosesta, Carlo Dolci samaskaisista hahmoviivoista, Raphael madonnistaan, Tizian n.s. kulta-vivahduksesta (se lähtee, luulen-ma, pesussa), Michel Angelo jäntäreistä, j.n.e. Samalla tavalla meidänkin aikamme mestarit tunnetaan, esim. Makart lihastansa ilman sielua, Gabriel Max sieluistansa ilman lihaa, j.n.e. Herra professori Qvenglhuher opetteli väsymättä minulle tätä kaikkea. Hän on suuresti kohtelias.
Näette siis, hyvät lapset, että täällä vietämme tiedollista elämää ja että sisumme hehkuu taiteen pyhästä tulesta. Pitäkää vaan lämpöstä yllänne tuossa ilkeässä Berlinin ilmassa, ett'ette vilustu. Kevätleningit olkoot teettämätä siksi kun tulen kotiin. Täällä on mitä ihanin päivänpaiste, ja isä voipi hyvin.
Terveisiä Krausen, Weigeltin ja poliisiluutnantin herrasväelle kuin myös muille meidän tuttaville. Eno Fritz myös lähettää terveisiä.
Teidän hellä äitinne.
J. L. Kysykää rouva Bergfeldtilta joskus, tokko hän tietää missä päin maanpalloa Genua on, ja näyttäkää hänelle sitten tään kirjeen kuori posti-merkkineen. —
Ensi osotteemme on: Roma, Albergo del oriente, via del Tritone 6. Teidän la madre.
Genualaiset palatsit ovat todellakin oikeita aartehistoja niin hyvin taiteen-ystäville kuin muille ihmiselle. Missä ei riipu tauluja jos jonkinmoisia niinkuin taulustoissa, vaan nää taulut ovat kallis-arvoisimpina koristuksina saliloissa, jotka eivät näytä laisinkaan taide-menaaserioilta, ja joissa tulee pitämään paljoa suuremmassa arvossa itsekutakin esinettä eriksensä.
Ulkoseinille on toisinaan vale-levypuolia maalattu, joten rakennustaideteoksia paljon on säästynyt, sisältä sitävastoin on komeutta runsaasti: nää jämeillä pilari-käytävillä piiritetyt pihat, koreat rappuset, altaanit, kukkivia kasvaimia täynnä, suihkulähteet ja riippuvat ryytimaat, kuvapatsaat ja moniväriset marmoriseinät, kaikki vaikuttavat silmiin kuin loistavin ruhtinaan-linna.