Mintähden englantilaiset naiset matkoilla ovat murhevaatteissa. — Terveisiä Schvabiin. — Mintähden rouva Buchholz ei ole yhtä mieltä Mommsenin kanssa. — Mintähden Nero oli niin kelvoton. — Uusi pylvästarha Berlinissä. — Mintähden apostoli Pietarilla ei ollut hyvä näköala. — Mintähden vetturini ei ollut mikään tyhmeliini. — Mintähden herra Buchholzia pidettiin Memroninpatsaana ja rouva Buchholz rupesi runoa kirjoittamaan. — Miten Hadrianon tuhka on sijaa siirtänyt. — P. Pietari. — Mintähden eno Fritz sanoi sieraintensa vuotavan. — Soitannollisia tietoja. — Skat'ia.
Me emme olleet sentään ainoat vieraat Romassa, sillä puolet Englannin asujamista oli täällä myös. Mainittava on, että useimmat englantilaiset naiset ovat suruvaatteissa kun käyvät katsomassa Italiassa; niill'ei ole valkoista, ei vähintäkään viirua kaulassa eikä ranteilla. Eno Fritz väitti, että näin pukeutuvat puhtaisuudesta, koska likaa ei eroita läheskään niin pian mustalla pohjalla kuin valkoisella, mutta minä ja Kalleni olimme yksimieliset siitä, että me puolestamme tahdomme pitää siistiä liinavaatteita, särkekööt pyykkiakat niihin vaikka kuinka monta kiveä.
Hotellin yhteisvaunuun emme menneet, vaan ajoimme somassa troskassa kaupunkiin, jotta ei joku töykeä englantilainen naama pääsisi pilaamaan meidän hyvää mieltämme. Jo aseman vastapäätä näkee raunioita vanhasta Uomista, nimittäin Diokletianon kylpylaitoksen, jossa kirjastosali on tehty kirkoksi. Tää on niin suuri, että Berlinin tuomiokirkko hyvin mahtuisi siihen, sitä päätin, kun sittemmin siinä käytiin. Salvator Rosa tässä kirkossa lepää; nuo harmaakaapuiset karthusiani-munkit näyttivät meille hänen hautaansa. Ja se vanha munkki, joka saatti meitä, oli Schvabista; hän lähetti terveisiä koti-maallensa, jota hän luultavasti ei eläissään enää tulisi näkemään. Näitä terveisiä toimitan täten.
Sieltä menimme Aqva felicen sivutse; se on yksi Roman monista vesilaitoksista ja ensimäinen fontana, minkä vieras näkee. Sitten yhdytimme hevois-rautatien, ja se katu, johon nyt käännyimme oli yhtä uuden-aikainen kuin hevois-rautatiekin. Romassa on kaikki kirjavata sekoitusta: ikivanhaa, vanhanpuoleista, uutta ja uusinta, sikin sokin. Täälläpä on salaneuvoksen-kortteerikin, vaan ei puoleksikaan niin komea kuin Berlinissä. Sitävastoin sanotaan hyyrit huokeammiksi.
Kun seisahduimme Orient-hotellin eteen, tuli portinvartija vaunuin luo ja sanoi saksaksi, nyt ei olevan tilaa meille, ja että ylipäätään tulisi olemaan vaikea saada huoneita, sillä kaikki paikat olivat täynnä ulkomaalaisia, enimmiten englantilaisia, joita pääsiäis-viikolla suurissa parvissa samoaa Romaan. Hän neuvoi meitä toiseen hotelliin, jossa saimmekin majaa, upeita huoneita upeisiin hintoihin, pääsiäisen aikana kun on Romassa kaikki varmaankin kolme kertaa kalliimpata kuin muulloin.
"Kalle", sanoin minä, "voimmehan yhden päivän olla parooneja olevinamme, koska nyt kerran Romassa olemme. Mutta huomenna lähdemme Neapeliin emmekä tule tänne takasin ennen kuin vieraat ovat suorineet tiehensä ja hotellit käyneet, huokeammiksi."
Eno Fritzinkin yhdyttyä tähän tuumaan, vaatetimme itsemme niin hienoksi, että kun sitten menimme ruokasaliin aamiaiselle, kyypparit riensivät meitä palvelemaan ja kunnioittivat meitä excellenzoiksi. Minäpä käyttäydyin niin pönäkästi mutta samalla niin ailahtavasti, että Kalleni useasti ihan hämmästyksissä katseli minuun, ja eno Fritz nauroi kyyppareille että oli kuolla. Minä nuhtelin häntä vakaasti ja arvolla tästä talonpoikamaisesta käytöksestä, vaan ei se auttanut, päinvastoin, hän sanoi:
"Jos nyt näkisit itseäs, Wilhelmina, niin varmaan toivoisit, että voisit viedä itses tuollaiseksi täytettynä kotiin Berliniin."
Tuskin oli hän tätä sanonut, niin kyyppari, joka meitä oli passaellut, juoksi hihittäen ulos; sitten saimme tietää, hänen olevan saksalaisen ja siis ymmärtäneen kaikki puheemme. Eno Fritz enemmiten ei osaa kohottaida korkeampaan lentoon, mutta mitäs siihen saa kun on nuorempi veli semmoinen. Eihän siinä pääse valitsemaan.
Ulkona paistoi päivä kultaisena, ja me päätimme heti lähteä Romaa katselemaan. Tuo saksalainen passari haki meille sangen somat vaunut ja neuvoi ajurille minne menemän piti. Me nousimme istumaan ja hetkuimme läpi Italian pääkaupungin.