Vähin puhumin, Nero oli kauhea, mutta ken vähänkin tuntee inhimillistä elämätä, hän ei voi kieltää sitä, että molemmat rouvat olivat syynä siihen huonoon todistukseen, minkä mailmanhistoria muistokirjassaan hänelle antaa.
Ja kun sitten "Uarda'sta" tahi "Keisari'sta" tahi muista ihanista kirjateoksista näkee, ett'ei siihen aikaan aateltu eikä puhuttu hiukkastakaan toisin kuin meidän aikoina Landsberger-kadulla, paitsi että sanottiin esim. forum Maitotorin sijassa, Memphis eikä Leipzig ja papyros sanomalehden asemesta, niin täytyyhän pitää minun käsitystä Nerosta oikeana, sillä minä asun Landsberger-kadun varrella.
Kaiketikin luulen minä turhaksi vaivaksi kaikkia koetuksia saada Nerosta muka kelvollista, kun ei Rubinsteinkaan operallaan voinut pelastaa häntä kunnollisesta kommelluksesta.
Mahdotonta on kertoella niitä tunteita, jotka valtaavat ihmisen mielen, kun hän nyt viimeinkin on sillä historiallisella alalla, mistä hän sitä ennen on hankkinut niin pohjallisia tietoja selväsisältöisissä, opettavaisissa ja sivistävissä, yleisesti ymmärrettävissä, kansantajuisissa, naismailmalle nimen-omaan tarkoitetuissa teoksissa. Se on meidän aikamme suurenmoisia tunnusmerkkejä, että voimme saada mitä taidetta tahi tiedettä tahansa, aivan kuin kylmää ruokaa vähäsen, markasta annos. Ainoasti luvunlaskukirjoja eivät ole saaneet huokeatajullisiksi vielä, sentähden täytyy edelleen oppia noita neljää laskutapaa saman vanhan opetusmuodon mukaan suurella vaivalla, kiusauksella ja päänpuhkaisulla. Siitä nuorison liika vaivaus!
Kalleni oli Colosseumista ihan ihmetyksissä; kerta toisensa perään huudahti hän: "Mitäs on Berlinin uusi pylvästarha tähän verraten?" — Voipiko Berliniläinen paremmin ylistää vierasta kaupunkia kuin koska hän näin julkisesti ja kernaasti myöntää sen etuuksia ja kentiesi paremmuutta? Ja kuitenkin sanotaan hänestä, ett'ei mikään saa suosiota hänen pääkaupunkilaisten silmäin edessä. No niin — panettelemista ei puutu.
Annettuamme juomarahoja ja tyydytettyämme joitakuita kerjäläisiä, ajoimme eteenpäin katselemaan S. Peter in Montoris'ta niin sanotulla Janiculus-vuorella. Siinä apostoli Pietari piinattiin kuolijaksi; ja sieltä oli hänellä vielä viimeisellä hetkellä mitä ihanin näköala yli Roman ja Campagnan aina Albanian ja Sabinian vuoriin saakka, mutta koska romalaiset pyövelit ristiinnaulitsivat tuon vanhan miehen ylös-alaisin käännettynä, ei voinut hänellä olla suurta iloa näköalasta, veri kun varmaan pakkasi päähän.
Tää näköala Romaan on valtava, siinä nyt on se entinen mailman hallitsijatar, siinä se silmäimme eteen levittää aikain vanaaman kauneutensa. Kaikkialla pistää näkyviin raunioita ja taittumia, vesijohtojen kaaria, pylväitä ja patsaita, temppeliä ja palatsein jäännöksiä. Colosseum, Pantheon ja kauempana Hadrianon hauta, Enkelilinna. Se on se vanha Roma, jota keski-ajan Roma ei voinut sysätä syrjään, se kun oli liika jättiläis-suuri.
Jälkimäiseen kuuluu palatsit ja kirkot kupulakeineen ja tornineen — 400 kirkkoa ja kappelia luetaan — ne ovat suurin komeus, minkä kaupunki vielä omaa. Uusin Roma sitävastoin on uutta, muuta siitä ei ole sanomista. Huoneukset ovat nelisnurkkaisia ruohonpäisillä akkuna-luukkuloilla ja asukkaina on niissä pääsiäisen-aikana mylordeja ja myladeja. Kaikki kaupungin erilaisuudet yhtenä ovat sentään sitä ihaninta, mitä milloinkaan olen nähnyt; ennenkuin kuolen, tahtoisin vielä kerran katsella Romaa Janiculolta. Se herättää aattelemaan!
Albanian vuorien takaa nousi musta pilvi, joka heitti synkät varjonsa vuorten yli, vaan itse Roma oli kirkkaimmassa päivän valossa. Yhä pimeämmäksi peittyi taivaan ranta, kunnes siitä ei näkynyt mitään; ja ainoasti kun salamata iski, välähtivät Fraskatin valkoset talot ja huvilat kummuilla näkyviin, ja tuikkasi vuorien harja pimeydestä esiin.
Vetturini kysyi, saisiko hän viedä meitä katsomaan erästä merkillistä paikkaa. Kun siihen myönsimme, ajoi hän kaikellaisia aidatuita teitä ja seisahutti viimein jonkin vanhan romalaisen vesijohdon raunion edessä. Siinä, osotti hän kiviseinässä näkyvään tykinkuulaan, ja puheli suurella vilppaudella. Minä eroitin hänen puheesta ainoasti: "Garibaldi" — "Italia unita" — "Evviva Italia" — "Evviva il re", ja päätin hänen olevan aika tyhmeliinin; eihän siinä ollut mitään katsomista muuta kuin rojua ja pirstoja.