Minua kumminkin kummastutti se, kun moniaat laulajista saivat äänensä niin korkealle, ja sitä rouva Kliebischkin oli huomannut. Eno Fritz selitti meille, että näiden n.s. paavillisten laulajain jo piennä pitää vannoman ett'eivät milloinkaan nai, ja sitten heitä opetetaan näin kimeästi laulamaan. Rouva Kliebisch oli iloinen siitä ett'ei hänen Himmerichinsä ollut ruvennut tuommoiseksi miserere-laulajaksi, Henrietta kun, toisin käytyä, ei olis saanut häntä.
Minä kysyin rouvalta, mitä hän muuten piti musiikista täällä Italiassa? Hän sanoi, että mitä täällä enimmästi kuuli, oli operakappaleita; hän luuli, että lauluja semmoisia kuin Brahmsin, Jensenin, Naubertin ja Hoffmanin sepittämät, ei lauleta Italiassa, ja päätti semmoista tuomiokirkko-laulua, kuin Berlinissä on, ei saatavan täällä aikaan.
"Kyllähän italialaisissa kirkoissa soitto hilpeältä kaikuu", sanoin minä; "ja jos kansa on tottunut hartauttaan harjoittamaan valssin mukaan, niin se on heidän oma asia." Eno Fritz myös myönsi paraaksi, että itsekukin saisi huvitella mielensä mukaan, ja kysyi, josko herra Kliebisch pelasi skat'ia.
" Josko pelaan?" vastasi tää.
Onni oli että rouva Kliebisch sai miehensä tulemaan pois hotelliin oikealla ajalla, muuten herrat olisivat korttipöydässä istuneet selvään päivään saakka. Mutta minä vannoin sydämeni pohjassa kostonvalan, ja ennenkuin nukuin olin päättänyt kerrankin näyttää herroille, missä korttileikki Italiassa on pidettävä.
Neapelin lahden rannalla.
Mintähden rouva Kliebisch ei suvainnut kuuttakahdeksannesta tahtia eikä sitrooneja. — Soitannollista kurjuutta. — Rosvo. — Yhtäläisyys auringon edessä. — Saksalainen tiedon temppeli. — Santa Lucia. — Mintähden rouva Buchholz toivoi, ett'ei olis käynytkään koko museossa. — Mintähden neapelilainen lazzaroni ei huolisi vaihtaa onneansa berliniläisen pankkiirin onneen. — Neapel ulkoa. — Koira ja saituri. — Kärpäset ja Capuciinilainen. — Mintähden rouva Buchholz niiaa kalan edessä. — Mintähden Vesuvio hurjistui. — Capri. — Mintähden Amalfissa erästä reikää päiväkirjassa kunnioitetaan. — Addio, mia bella Napoli.
Nyt mennä jyryytettiin kohti Neapelia.
Kliebischin herrasväki oli yhtynyt meidän seuraamme; herra skat-pelien vuoksi — Henrietta minun hyvien neuvojen tähden, sillä vanhempi rouva on tietysti enemmän mailmata kokenut kuin nuori, joka hääreisullansa on.
Minä kysyin, josko oli ollut rattoista Garda-järven rannoilla.