"Tästä kaikesta he suuttuivat niin, ett'eivät enää löytäneet mitään miellyttävää Neapelissa; ja jos sinä olet ymmärtäväinen, niin neulot kiini miehesi takataskut, jott'ei niihin pääse varas."
"Kalleni ei anna varastella varojaan", vastasin minä, ja sillä hän oli vaiti.
Santa Luciata kiitellään suuresti, ja näköala lahden ja saarien yli on todellakin sangen ihana; nuo monilukuiset laivat johdattavat aattelemaan kaukaisia mailman-osia, mutta sataman luona on kivimuuri, ja muurin päällä taikka juurella, missä paraiten passaa, maata lötköttää päivänpaisteessa ihmisiä iso joukko, joista enimmällä osalla ei ole muuta peitettä kuin pelkkä iho vaan. Välttäisihän tuokin, mutta he pitävät myös jahtia siinä. Mitä otusta pyytävät, sit' en huoli sanoa. Jos ottaisivat kamman, niin saisivat sitä kai enemmän, mutta nyt käyttävät hyppysiä vaan ja saavat kiini ainoasti yhden kerrallansa niitä — esineitä, jotka ovat heillä vastuksena; ja heillä kun on niin tiheä ja takkuinen tukka, niin kyllä tarvitaan harjaantumista ja tottumusta.
Emme ole käyneet yhdessäkään noista kolmestasadasta kirkosta, sitävastoin olimme kansallismuseossa, jossa säilytetään ne kuvapatsaat, seinämaalaukset ynnä muita kaluja kosolta, mitkä Pompejista ja Herkulanumista ovat esille kaivetut. Tauluista ja muista taideaarteista en puhu nyt mitään, min' en ehtinyt edes lukea niitä. Sitä ei voi käsittää, kuinka paljon tavarata löytyi Pompejissa yksin jo, jos esim. aattelee vateja ja pannuja vaan. Jotkut astiat näyttivät minusta semmoisilta, kuin olisi niillä muinoin tarkoitettu tyyten toista, kuin että seista näin pöydällä säädyllisten ihmisten nenän edessä.
Entäs kaikki nää marmori- ja pronssi-kuvapatsaat! Moneen pronssikuvaan oli kiinnetty maalatut, luontomaiset silmät, niin että näyttivät siltä kuin näkisivät he. Mutta koska tämä oli todiste taiteen riutumisesta, kuten kirjassa seisoo, niin menin ohitse penseänä, vaikka oikeittain minusta olivat hyvin koreita nuo kuvat; joitakuita oli kierosilmiäkin.
Petteissä tulin erääsen pieneen saliin, jota minä vielä nytkin kauhulla aattelen. Kentiesi on rouva Kliebischkin siellä ollut, ja käynyt siitä niin arkahermoiseksi, sillä kyllä tarvitsee olla niin luja luonto kuin minulla on, miel' kestää tuommoista näkyä. Missä piilee Neapelin sivistysvallinto, koska ei mokomia kuvia oteta takavarikkoon? Ainakin pitäisi laittaa eri herrain- ja naisten-huonekertoja, niin saisi asia toki tieteellisen muodon. Mutta sepä on mielestäni ihan vissi, että kyllä nuo Pompejilaiset olivat kauniita poikia? — Oikein olin iloinen, kun olimme ulkona taas.
Kerjäläisiä on Neapelissa hirmuisesti. Vierasta hätyyttävät ei ainoasti sokeat, rammat ja raajarikot, vaan terveetkin kököttävät käsiänsä, saadaksensa veronsa hekin.
Vielä pahempia vieraan kiusaajia kuin kerjäläiset, ovat sentään troskan-ajurit. Tuskin on matkustaja tullut hotellistaan ulos, niin ajavat ne suoraan uhriansa kohti, ja niin likeltä käyvät kimppuun, että estävät kulkemasta. Jos on onnistunut päästä yhdestä erille, niin tuskin kaksikymmentä askelta otettua jo tulee toinen taikka lähtevät kaksi tai kolme kilpaa ajamaan saadaksensa vieraan kiini.
Ja sitten nakuttavat kengän-puhdistajat harjalla puulootaansa ja tapailevat sivutsemeneviä koipiin. Kaikki nää ihmiset: kerjäläiset, kukkaistytöt, valokuvan-kauppiaat ja muut nurkkasaksat vinkuvat, huutavat ja kiusaavat äkkinäistä reissuvaista kaikella tavoin, niin että hän viimein pelossaan hyppää troskaan, ja on iloinen ett'ei esille-ajettaessa varpaansa rutistuneet pyöräin alle. Monesti minun silmissäni vivahti viheriältä ja keltaselta, mutta kumminkaan en voi kieltää sitä, että tässä sekasoassa on jotain hurmaavaa.
Kansaa pitää katsella iltasilla Strada di Portolla. Siinä katuloilla kihisee öljypannuja, joissa keitetään polypeja ja pläkkikaloja, siinä syö Neapelilainen maccaroonejaan, joita kokki kepillä urkkii kattilasta ja ruokavieras sitten korkealta laskee suuhunsa. Kuhina, öljyn haju, melu, kampiurkuin, kitaarein ja mandoli-kanteleiden sointi, vallaton iloisuus — tää kaikki on jotain sanomatonta. Ja sama elämä on päivästä päivään, illasta iltaan.