"Kuuleppas! Ota konjakkia ja hiero sillä, viinaahan sekin on."
"Sinä olet sentään enemmän keinokas kuin luulisi, Kalle. Anna tänne pullo! Toihan Kliebisch täyden takasin."
En voi sitä sanoakaan kuinka kauhean yön vietin, sillä konjakin asemesta oli Kliebisch ostanut jotakin makeata likööriä, josta kävin ihan sokuriin.
"Kliebisch on hölmö", lausuin vihoissani. "Huomenna varhain täytyy minun kylpeä. En huoli nähdä Neapelia enää."
Kalleni sittemmin usein ilveili minun kanssani, sanoen, että niin maire kuin Neapelissa, en ollut vielä koskaan.
Höyrylaivalla tapasimme meidän matkakumppanimme Vesuviolta, ja kun masiina lähti liikkeelle ja kaupunki ympäristöinensä avautui niinkuin mahdoton suuri maalaus, joka sumustui sumustumistaan kuta edemmäksi pääsimme, — unhotin minä kärsityt vaivani ja harmini, nähdessäni tätä panoraamaa, johon ei reiän kautta tarvitse kurkistaa, vaan joka luonnollisessa ihanuudessaan on silmäin edessä. Kun vielä sitten tohtori hartaista pyynnöistäni taipui edistyttämään minun kirjaani Italiasta, niin olin ylen-onnellinen.
Laiva oli väkeä täynnä, ja muuan soittoseura soitteli siinä ja lauleli mitä iloisimpia lauluja. Tuskin voi mieleensä kuvailla, mitä viulu, kitarri, mandolini ja kolme neapelilaista kurkkua saavat aikaan. No, lapsuudestahan ne ovat tottuneet rähinää pitämään. Puolen päivän aikana tulimme Caprin saarelle. Veneitä tuli laivaa vastaan, ja niissä seisoi avojalkaisia poikia, jotka tahdissa taputtivat käsiänsä ja lauloivat: "Muss i denn, muss i denn zum Städtle hinaus."
Mitäs tää! Saksalainen laulu tulotervehdyksenä tällä kalliolla Neapelin lahdessa? Suloisia kotimaan-säveliä, kuinkas odottamattomasti, kuinkas unhottumattomasti eikös se liikuttanut meidän sydämiä! — Nyt sateli pieniä rahoja.
Jos lensi lantti veteen, heti pojista joku suinpäin sukelsi mereen ja tuli ylös raha suussa.
Ja niinkuin ensimäinen tervehdys, niin oli sitten koko Capri. Seuralliset, tyytyväiset Caprilaiset, joitten seassa varasta ei löydy, ovat mieltyneet kaikkeen saksalaiseen. He laulavat saksalaisia lauluja, yksin die Wacht am Rhein'iäkin, ja ovat hyvin ystävällisellä kannalla jokaisen tedescon eli prussianon kanssa.