"Mutta mitenkä ne ovat niin suuresti suosiollisella kannalla nuorten herrain kanssa?"
"Kaikki tarkoittaa tutustumista vaan. Herroilla on ylhäisiltä kaikuvia nimiä, mutta se on vaan ulkonaista kultausta."
"Vai niin, mansetit ovat siis paitaa paremmat".
"Aivan. Semmoisia herroja sanotaan täällä Mascalzoneiksi eli kahden liiran miehiksi. He nauttivat jossakin yksinkertaisessa ravintolassa muutaman soldin edestä maccaroonia, ja pistäytyvät sitten upeaan ravintolaan, josta kohta astuvat kadulle, puikko, hampaissa, siten luulotellakseen ihmisiä että ovat siellä syöneet päivällistä."
"Huokeata, vaan hienokasta!"
"Italiassa perii vanhin poika omaisuuden, nuoremmat ovat köyhiä ja kokevat ilman työtä pysyä ylhäisyyden loistossa. Naiset ovat tietysti sangen simasukaisia kun semmoisia nimiä kuin conte Annibale, conte Orazio jopa marchese Eduardo on heidän hoviseurueessaan".
"Jaa, kyllä kuuluu kauniimmalta kuin koska kotona meillä Myllerit ja Lehmanit kutsutaan kanssa".
"Nuoret herrat pitävät paljon lystimpänä käydä rikkaiden ulkomaan-naisten luona kunniuksissa, kuin seisoa Corsolla tai Piazza di Colonnalla ja syljeskellä katukiviin. Eivätkä koskaan kiellä tulemasta kun heitä kutsutaan hyvälle päivälliselle, ottavat myös kernaasti vastaan pienen timanttineulan taikka sallivat, ilman vastaanväittelemistä suorittaa heidän räätärinrätinkinsä; siitä hyvästä silmänsä sitten vilkailevat vielä lemmellisemmin."
"Meillä on taas toista", vastasin minä. "Jos Berlinissä suurisukuinen nuorukainen alentaikse seurustelemaan rikasten onnen kohottamain kanssa, niin hänellä enimmiten on velkoja sekä tarkoitus päästä vävyksi rahakkaassa perheessä. Ensin menee suuria summia karhujen kurikoimiseksi, ja sittenpä pitää hyviä myötäjäisiä määrätä, jotta hän voisi perityt tuluksensa saada kuntoon sekä kustantaa kilpahevosia ja jahtimetsiä. Mutta jos hän huomaa, ett'ei tulekaan muuta kuin neularahoja, niin hän kohta puikkii tiehensä, ja samminmäähnät, kalkkunat multasienineen, fiini punaviini ja kaikki samppanja ovat ihan kuin akkunasta ulosheitetyt. Ja jos tyttö saakin hänet ja arvon: 'rouva von', niin pitävät miehen omaiset miniätä sittenkin talmi'na vaan. Ja kuka apelle takaa, ett'ei vävy hanki yksityislainoja korkeita prosentteja vastaan, ja onkos tämä taas varma siitä, ett'ei appi menetä liikkeessään olevata suurta omaisuutta? Jos niin kävis', niin ei vävyllä voittoa muuta olis kuin rouvansa vaan, ja tää ei tule kauniimmaksi ajan pituuteen."
"Mascalzoni on vähemmin vaatelias, hän arvaa hehkuvaisen silmäyksen muutamaksi soldiksi".