Täysin Paavo ei syyn perille päässyt, mutta hän päätti koettaa edelleen tätä keinoa ja nostaa useammasta ojasta hiekkaa ja savea sarekkeen pinnalle eikä sitten polttaa suota. Tämä onnistui hyvin, vaikka millä kohdalla suotansa olisi sitä koettanut.
Rinnakkaisviljelyksenä käytti Paavo vanhaa tapaa suon polttamisessa, mutta se ei menestynyt muuta kuin parilla viljalla vereksestä suosta. Viimein hylkäsi Paavo kokonansa tämän tulen avullisuuden ja koetti niin paljon kuin suinkin jaksoi saada hiekkaa ja savea suon pinnalle sekä kynteli ne polttamatta sekaisin, ja sitä paremmin se kasvoi, mitä vähemmän suota oli poltettu, ja yhä paremmin siellä, missä ei oltu poltettu ensinkään.
Toisenlaisia ääniä alkoi nyt kuulua naapureilta Paavon elannosta. Kaikki kummeksivat, millä taikakeinolla Paavo oli jo niin monta vuotta voinut uudispaikalla toimeen tulla, kun ei hän kaskeakaan viljele ja kuuluu kuitenkin oikein hyvin toimeen tulevan, vieläpä paremmin, kuin vanhemmat veljet vanhalla paikalla.
Muutamat Paavon läheisemmät sukulaiset, ja tuttavat, jotka olivat Paavon luona käydessänsä tulleet likemmin tuntemaan Paavon taloudellisia oloja, kertoivat muitten suureksi ihmeeksi Paavon enimmät elintarpeensa saavan karjastansa. He kertoivat, että Paavolle jo entuudestansa jäi jotenkin hyvä niitty, ja kun Rämeen lampi laskeutui, niin sen pohja kasvaa hyvää heinää ja että hän on myös semmoisia ryösöjä purovarsilta raivannut, sekä saanut mitä parhaimpia nurmia, joten nyt hänelle tulee heiniä enemmän kuin yhdellekään muulle talolle likitienoilla. Heiniä kun on kyllälti, niin saapi pitää suuren karjan, eikä tarvitse karjalle eloja paljon antaa. Karjassa saapi hän erittäin paljon voita, ja voi kun on näin hyvässä hinnassa, niin hänen rahatulonsa ovat niin suuret, että voisi elää ilman eloa viljelemättäkin. Sen lisäksi kasvattaa hän hevosia, joita saapi myödä joka toinen vuosi. Viljaa hänelle tulee tarpeeksi, kun lantaa suuresta karjasta tulee paljon. Sen hän suomudan kanssa panee pellolle ja hakkaa niitten sekaan tunkioihin vesoja. Tämän sekalannan panee hän pienelle maa-alalle, joka siten, vaikka onkin uudismaa, kasvaa joka vuosi hyvästi. Suoviljelyksiä on hän viime aikoina suuret alat ojittanut ja raivannut, joista saapi hyvän tulon. Ja kummallista onkin sen Paavon suoviljelys, kuin hän nyt ei enää niitä polta vaan nostaa savea ja hiekkaa sarekkeelle, ne levittää, eikä muuta kuin kyntelee sekaisin mudan kanssa, ja sekös sitten viljaa työntää. Näin ihmetellen kertoi suuressa kirkkovenheessä kirkolta kulkeissa eräs Paavon, taloja katsellut sukulainen.
"Vai niin hyvästi Paavo rupeaa Rämeessä menestymään, vaikka kaikki luulivat silloin kun Paavo sinne muutti, että siitä ei tule kunnon kerjäläistäkään", sanoi muuan talonisäntä.
"Paavosta on jo tullut talo, sillä on juuret niin lujasti maassa, että ei se hevillä köyhdy", vakuutti edelleen Paavon sukulainen.
"No ilmankos se meidän kirkkoherra yhä teroittaa, että pellon ja niityn viljeleminen on enemmän tuottava, kuin kaskiviljelys, ja tuostahan sen nyt näkee, minkä se Paavolle teki, vaikka ei kaskea viljele", sanoi eräs isäntämies.
"Kyllä meidän kirkkoherra niin hengelliset kuin maallisetkin asiat tietää, kun vaan hänen neuvojansa seuraisimme. Kun tämänkin päivän saarnasta saisi puoletkaan varteen otetuksi, niin ei olisi ihmisellä hätää", sanoi muuan vanhanpuoleinen toimellinen mies.
"No kyllä se on totta, mitä Samuli sanoi, että meidän kirkkoherran laista miestä ei monta löydy, vaikka ensimmältä häntä moitittiin, Mitä loruja hänestä laskettiin, kun hän käsityön opettajan tänne hommasi, ja entäs sanomalehdistä, kun hän niitä jakeli pitäjälle luettavaksi, ja pyhäkouluja sekä lauluharjoituksia asetteli, ja nyt kaikki ovat hyvää tuottaneet", kertoi eräs joukosta.
"Eipä se Paavonkaan talo taitaisi Rämeellä seisoa ilman kirkkoherratta", arveli eräs.