Parissa Paavon naapuritalossa kävi kuvernööri myöskin katselemassa, joissa viljelykset oli Paavon malliin alotettu, vaikka olivat vielä paljon vaillinaisemmat, kun olivat myöhempään alotetutkin.
Paavo kertoi kuvernöörille, että hänen tiluksillansa olisi eräs toinen lampi, jonka laskemalla lisääntyisi vielä paljon niittyä, mutta ei sanonut kohta varansa siihen yritykseen riittävän.
Kuvernööri ehdotti Paavolle, että Paavo kyllä siihen saisi pienen avun valtiolta, ja sen lisäksi lainan hyvillä ehdoilla, ja tämän hän lupasi toimittaa, kun Paavo vaan lähettää kirjalliset hakemukset.
Näin hyvän tilaisuuden sattuessa ehdotteli Paavo kuvernöörille uuden maantien tekoa Rämeen salon halki, mistä talvitie muutamia talvia oli jo kulkenut. Kirkkoherra vakuutti Paavon ehdotuksen uuden maantien teosta tarpeen vaatimaksi. Kuvernööri lupasi panna asian alkuun ja pyytävänsä tähän tarvittavia varoja kruunulta.
Tyytyväisenä lähti kuvernööri seuralaisinensa Rämeeltä, luvaten vielä vastakin käydä.
Jo samana syksynä, kun kuvernööri kävi Rämeellä, tuli asianomainen insinööri tutkimaan uuden maantien linjaa ja samalla Paavon lammin laskua; jo seuraavana talvena Paavo sai lammin laskuun luvatut rahat, pienemmän summan palkinnoksi uutterasta maanviljelyksestä ja suuremman määrän helpoilla ehdoilla lainaksi.
Vuoden perästä jo alotettiin maantien tekokin Paavon ehdottamaan paikkaan, ja parin vuoden perästä maantie oli jo valmis, ja siten Rämeen umpipohjukassa asuneet uudisasukkaat joutuivat valtamaantien varrelle.
Alusta aikain oli tällä uudella maantiellä enemmän matkustajia, kuin edeltä voitiin arvata, sillä uusi rautaruukki veti rahvasta laajalti liikkeelle, ja monelle muullekin haaralle oli tästä mukava matka.
Nyt Rämeeläisille koitti uusi aika; korvet ympäristöltä olivat hävinneet; pikku kylän halki kulki pulska, lavea maantie, jota matkamies matkamiehen perästä kulki. Tuo entinen rauhainen, tyyni elämä oli nyt vähän häiritty. Mutta, sen pienen häiriön palkitsi liike. Useampi matkamies tarvitsi jotain ostaa, ja etenkin oli Rämeeläisillä heiniä myötävänä enemmän, kuin missään muualla likitienoilla. Heinillä Rämeeläiset saivatkin, varsinkin kevättalvella, paljon rahoja.
Ruunulta rahat saatuansa kaivatti Paavo Kuikkalammista niin suuren viemäriojan, että lampiin ei jäänyt kuin lätäkkö keskipaikaile. Tämän jotenkin pitkän viemäriojan varsille aukeni monta viljeltävää suota, ojan saatua kuivaksi.