Keskusteltiin monista menneistä tapahtumista. Vähällä ajalla kerittiin muistella jäljelle jääneen parinkymmenen vuoden paraiten muistossa säilyneet tapahtumat. Milloin olimme ihanassa kevätpäivän kaltaisessa nuoruuden ijässä, milloin keski-ijän taistelussa, milloin vanhuuden iltahämärässä, milloin rikkautta ja kunniaa loistavissa toiveissa, milloin taas köyhyydessä, puutteiden ja lukemattomien vastuksien alle vaipuneina.
Kipeästi kaipasi Antti eno-vainaatansa. Karpalon kokoiset kyyneleet vierähtivät Antin silmistä hänen muistellessaan enonsa järkeviä ja hyvää tarkoittavia neuvoja, jotka hän oli tarkoin mieleensä painanut.
Kun asiani kiirehtivät lähtemään, niin täytyi jättää nämä muistorikkaat keskustelut ja tämä miellyttävä talo rauhallisine asukkaineen.
Jäähyväiset otettuani läksin matkalle. Antti saattoi minua vähän matkaa. Sitten otimme toisiltamme viimeiset ystävälliset, mielestä katoamattomat jäähyväiset, toivoen kumpikin toisillemme ikuista onnea ja rauhaa.