Vielä toinenkin harmi painoi ukkoa, kun Paavo oli turhuutta jälestä ajanut ja muuttanut vaatepukunsa sekä tukkaansa reistaillut. Tämän asian ukko otti nyt Paavon kanssa puheeksi huomauttaen, eiköhän tämä tapaus ollut rangaistukseksi Jumalan kädestä niistä turhuuksista, joihin hän oli horjahtanut. Hän kehoitti Paavoa sekä näitä että muita syntejänsä katumaan.
Paavon sydän heltyi isän lohdullisista neuvoista itkuun, ja hän pyysi isältänsä anteeksi erhetyksensä.
Ilomielin isä lupasi antavansa puolestansa katuvalle pojalle anteeksi, kehoittaen häntä Jumalalta ensin anteeksi pyytämään. Vielä monta varoitusta ja neuvoa antoi ukko tuolle niin sielun kuin ruumiin puolesta murtuneelle pojallensa ennen kotiin lähtöänsä.
Kolme viikkoa oli Paavo melkein vuoteen omana, jolla ajalla lukkarin perhe hoiti häntä parhaan mukaan, ja lukkari hierteli hänen särkynyttä päätänsä ja antoi kupata särkyneempiä paikkoja.
Sitten alkoi Paavo olla muuten jokseenkin terve, paitsi että korvat yhä humisivat, ja hän ei pientä puhetta kuullut. Kaikkea muuta hän alkoi saattaa tehdä, vaan laulusta ei tullut mitään, kun kuulo oli huono, ja ennestäänkin matala ääni vielä tapaturman perästä huononi.
Kun Paavo ei voinut laulua harjoitella, ja lukkariksi aikominen oli nyt varsinkin toistaiseksi toivotonta, niin haki ukko Paavon kotiin, että ei tarinnut kanttoriin evästä kulettaa.
Kotona Paavo teki kaikenlaisia pieniä talon askareita, kun ruumiinsa ei vielä sallinut kovaan työhön ryhtyä; väliajoilla kirjoitteli hän ja harjoitteli itseksensä mitä kanttori oli opettanut. Pitkinä puhteina teki Paavo kaikenlaisia puukaluja, joihin oli vähän harjaantunut lukkarissa ollessansa, äsken tulleen nikkarin luona, jossa hän väliajoilla oleskeli.
Kuukauden perästä oli Paavo tullut muuten aivan terveeksi, kuulo vaan ei vieläkään selvennyt.
Ensimmäisen rekikelin tultua kierteli kanttori taas saatavillansa ja tuli Honkalaankin. Nyt tuumiteltiin Paavon kohtalosta, mikä hänelle nyt toimeksi tulisi, kun hänen lukkariksi kelpaaminen oli epäiltävä.
Kanttori ehdoitti vielä tulemaan hänen luoksensa, luvaten koettaa hänen korviansa parantaa, ja jos laulua ei voi harjoitella, niin voisi lähellä olevan nikkarin luona käydä puutöitä tekemässä, että oppisi käsiteollisuuteen, kun Paavolla siihenkin näytti hyvä taipumus olevan.