— Olenhan minä lähellä. Ja minä noudan sinulle kirjan, joka luontoasi terästää.
Akilles kävi noutamassa Ellalle "Paul ja Virginian".
Sitte he erosivat. Akilles meni leipomoon. Ella hienoon kamariinsa. Koko muu talo oli autiona. Sillä kaikki he olivat laskiaista viettämässä.
Ellasta kävellessään suurissa kuun valaisemissa puolihämyisissä huoneissa, joissa valkoiset kipsikuvat suurten kasvien lomissa silmää häikäsivät, tuntui kuin hän olisi juonut Akilleen sanoista korkeuden maljan. Miten paljon alhaista, halpaa, matalaa sai hän joka päivä nähdä ympärillään? Keskellä loistoa ja rikkautta. Jori Fellmankin, niin nuori kuin olikin, oli paatunut elostelija. Ja hänen oma isänsä varmaan parhaallaan piti kädessään kuohuvaa sampanjalasia ja puhui rivouksia ravintolatytöille. Piiat kertoivat herrojen häpeämättömyyksistä… Eikä muulle pantu arvoa kuin rahalle… Nämä paremmatkin ihmiset uivat synnin hiessä eivätkä he olleet oman kuuman verensä herroja… Miten alhaista tämänkin päivän laskiaisilveily…! Hyi miten paljon porttoja…! Miten paljon viinahulluja…!
Mutta Akilleella ovat korkeat aatteet. Ajatuksensa voimalla hän ihastutti, tunteensa tulella hän lämmitti. Hän yksin eikä kukaan muu… Hän on siveellisen puhdas, ylevä nuorukainen … ja hänen edessään on tulevaisuus, jonka loistoon hukkuu näiden rikkaiden rahan kilinä kuin posetiivin soitto ukkosen jylinään… Hänessä on luonnon alkuperäinen voima, joka vielä latautuu suurena sytyttävänä sähkönä ja kaareutuu yli ihmisten päiden seitsenvärisenä runouden kaarena, mikä ilmoittaa maailmalle vihmaista lämpöistä sadetta, josta kasvaa uusi, puhdashenkinen, korkea-aatteinen sukupolvi…
Ella rupesi voimakkaasti soittamaan pianoa kuutamoisessa salissa näkemättä nuotteja, näkemättä mitään muuta kuin omat vapisevat kätensä.
Sillä hän oli juonut korkeuden maljasta ja hän haaveksi uutta ihmissukua.
XIII LUKU.
Ellan ja Akilleen laskiaisen vietosta kerrottiin Lotti-rouvalle, sillä hänet tiedettiin suvun kunnian ja arvon araksi vartiaksi. Ja ihmiseksi, joka tahtoi kaikkeen sekaantua, kaikki järjestää oman hienoutensa mukaan. Hän oli kaupungin pikkumaisten ihmisten pikkumaisimpain pyyteiden tulitorni, majakka, joka säteili kaikista kopeimpien kuningattarena.
Nyt hän oli pitämässä kotitarkastusta Ellan kamarissa. Ja mitä hän oli löytänyt? Rakkauskirjeitä tusinoittain, runoja satamäärin…!