Hieno pastorin rouva istui sohvalla Ellan kamarissa yksinään ja hämmästyksestä huudahteli. Paraallaan hän luki yhtä rakkauskirjettä ja huudahteli. Toisinaan nauroikin.
Mutta yhtäkkiä hän kimpousi suuttuneena sohvalta ja huusi:
— Ella!
Vastaista ei kuulunut. Hän meni kamarin ovelle ja huusi lujemmin:
— Ella! Paikalla tänne!
Jostain ulompaa kuului Ellan vastaus:
— Täti on hyvä ja odottaa hetken … hyvin vähän aikaa…
— En jaksa odottaa! Tule kohta!
Ella tuli. Ja näki kirjeet! Hän kalpeni ja änkytti:
— Mutta kenen luvalla?