— Oli sitte minun häpeällinen syntymäni…?
— Niin … rakas Akilles … ei puhuta siitä nyt. Minä olen muuten nyt niin onnellinen…
Ella oli aivan tulipunainen.
— Minä tunnen nyt rohkeutta. Ja tahdon leikata juurta myöten, vaikka kävisi kipeääkin… Olen huonoa syntyä … sen luulen varmasti tietäväni… Mutta onko se minun syyni…? Minkä voi ruusu sille, että luonto asettaa sen kasvamaan lantakasaan…? Eikö se siltikin ole ruusu…?
— Kullan ja rikkauden rinnalle asetan vastakohdaksi sinun kykysi…
— Jo alat kohota?
— Alhaisen syntyperäsi vastakohdaksi asetan sinun siveellisen puhtautesi…
— Menetkö yhä ylemmäksi?
— Ja sinun huonon syntysi … niinkuin sanot — ja Ella taas punastui — sinun suuren sielusi…
— Ja niin pääset taas tähtiin! Ja allemme jää matala maa ja nämä pienet ihmiset rikkauksineen, suurine sukuineen ja inhottavine paheineen…