Seuraavan aamupäivän nukkui Bergin herrasväki. Konsulinna virkistävästä unesta herättyään hymyili ja myhäili unen tähteet silmissään. Hän nautti emännän onnea, joka vast'ikään on loistavat pidot pitänyt ja niissä onnistunut täydellisesti.
Annalle oli konsulinna varsinkin hyvä ja jutteli hänelle erikoistapauksia eiliseltä illalta ja yöltä.
Sitte illalla kun kaikki alkoi olla jälleen laitettuna pitojen jäljistä, kääntyi hän kahvia juodessaan osaaottavasti puhumaan Annan tulevaisuudesta ja toimeentulosta. Neuvoja ja toimia useammanlaatuisia hän esitteli.
Yksi niistä Annaa erityisesti miellytti: hän voisi alkaa silittää herrasväen liinavaatteita. Kotonaan hän sitä tointa tehdä voisi ja samalla Akillesta hoitaa. Konsulinna lupasi hankkia hänelle työtä. Aina kun pitoja olisi, esittäisi hän Annaa muillekin rouville tarjoojaksi, Anna kun on tavattoman näppärä ja tottunut.
Vanhoja vaatteita ja muuta sellaista lupasi konsulinna Akilleelle.
Suuren pussin antoi hän Annalle makeisia mukaan ja poislähtiessä pisti
Annan kouraan viidenkymmenen markan setelin.
Anna katsoi häntä kummastuneena, mutta konsulinna vain myhäili:
— Annan vielä toistekin. Minä pidän Annista hyvin hyvää huolta.
Niin alkoikin Anna toimeentulokseen silittää vaatteita. Ja työtä hänellä oli yllin kyllin.
Joka toinen viikko toi Bergin Matti-renki konsulinnan lähettämänä ruokavaroja Annalle. Ensin ne lähetykset Annaa kiusasivat, että konsulinna tietää asian oikean laidan. Mutta kun konsulinna aina haastoi Annalle Matista muka Akilleen isänä, uskoi Anna, että pelkästä hyväntahtoisuudesta konsulinna tavaroita lähetti.
Aina viikon juorut kuletti Bergistä Matti myös Annalle käydessään. Muutenkin hän tahtoi Annaa lähennellä. Kertoi sitte kerran silmät täynnä suurta riemua, että konsulinna on luvannut hänelle kaksi tuhatta markkaa, jos hän naisi Annan.