— Voi, äiti, sehän olisi hauskaa! Minä kohta kuolen.
— Jumalan kädessä on, milloin ihminen kuolee. Et sinä voi kuolla, ennenkuin Jumala niin määrää.
— Sepä on ikävä. Kun tulen vanhaksi, niin enkelit hylkäävät minut.
— Eivät ne koskaan hylkää, kun pysyy ihminen vanhanakin Jumalan lapsena.
— Mutta miks'ei enkeleitä ole maailmassa?
— Ne eivät viihdy syntisessä maailmassa.
— Mutta onpa täällä mustia mörköjä. Ja minä, äiti, niitä pelkään. Ne ovat niin hirveitä.
— Lapsi-kulta! Rukoile tätä enkeliä suojaamaan sinua möröltä! Ja sinä rohkaistut.
Anna oli lähtöpuuhissa.
— Menetkö, äiti, taaskin pois ja jätät minut mörölle?