IV LUKU.
Hautajaisten seuraavana päivänä sanoi konsulinna Annalle:
— Nyt konsulin muistoksi tarjoan minä Annille kodin meillä. Kartanon perällä on leipomo- ja pesutuparakennus. Anni muuttaa asumaan sinne. Minä pyytämällä pyydän, että Anni muuttaa asumaan sinne. Siellä voi Anni vaatteita silittää ja elää niinkuin tähänkin asti. Maksutta Anni sen saisi. Ja polttopuut myös meiltä.
Ah! Sellaista hyvää ei Anna ollut osannut odottaakaan.
Anna silmät ilosta loistavina katsoi leipomoa pihan perällä. Se oli uusi, oli kookas, oli uudenaikainen, oli maalattu. Ja suuret lasi-ikkunat!
Se olisi nyt hänen kotinsa! Kylmänä talvipäivänä saisi olla leipomon pehmoisessa lämpimässä…
Anna kiitteli ja niiaili.
Mutta tästä päivästä alkaen tuli Anna sellaiseksi suosikiksi konsulinnalle, jollainen tavallisesti on jokaisella rikkaalla rouvalla, mikä huolehtii kuolemattomasta sielustaan. Sillä konsulin kuoleman jälkeen tuli rouva uskonnolliseksi. Pappeja kävi hänen luonaan vieraisilla. Köyhäinhuoneelle ja orpolasten kotiin hän usein ruokavaroja lähetti.
Niin muutti Anna Bergin leipomoon. Annasta tuli pian kaikkien muidenkin rouvien suosikki, jotka kävivät Bergissä. Sillä konsulinna ei unohtanut puhua heille Annasta. Kertoi, kuinka se on uuttera. Ja lapsensa aina niin siististi pukee ja itse puhtaissa kulkee.
Akilleen enkeli-historian muisti konsulinna myös rouville kertoa osotteena Akilleen hienosta mielikuvituksesta. Ja kaikki aina huudahtivat siihen: