Akilles löi kantapäänsä yhteen ja kumarsi syvään niinkuin Anna oli opettanut.
— Luulisi herrasväen lapseksi, huomautti neiti merkitsevästi.
Konsulinna kääntyi poispäin ja punastui.
— Ei kai hän minun oppilaakseni tule? Rouva konsulinna laskee leikkiä…
— Kyllä, jos neiti suostuu. Hän ymmärtää ruotsia. Minä lupasin hänen äidilleen neidin opettajaksi.
— Hm. Vai niin.
— Mutta tuleeko neidille liiaksi vaivaa?
Konsulinna toimitti lapset huoneen toiseen päähän. Ella talutti
Akilleen kädestä sinne. Ja yhdessä he alkoivat rakentaa puupalikoista
Noan arkkia.
— Ei mitenkään, kun rouva konsulinna niin tahtoo… Mutta onkohan se
Ellalle sopivaa…? Rouva konsulinna ymmärtää minua…
— Ella on Akilleen hyvä enkeli…