Sitte yht'äkkiä välähti hänen aivoissaan oiva tuuma: kustantaa Akilles kaupungin ruotsinkieliseen valmistavaan kouluun! Siinä koulussa oli kolme luokkaa ja sitä piti muuan papin leski parin sisarensa kanssa. Tyttöjä ja poikia, kaikki säätyläisten lapsia, siellä oli oppilaina ja käytyään tämän kurssin menivät pojat ruotsinkieliseen lyseoon ja tytöt ruotsinkieliseen tyttökouluun. Molemmat olivat kaupungissa.
Tätä valmistavaa koulua kutsuttiin "Vesterstrålen tanttein kouluksi".
Anna sai toimekseen ensi päivänä saattaa lapset koululle. Siellä niitä jo olikin herraslapsia koko parvi, jonka piiat olivat sinne ohjanneet.
Pojat olivat polvihousuissa, olivat nappikengissä, olivat samettijakuissa, olivat väljissä puseroissa leveine valkoisine nauhoineen. Tytöt taas lyhyissä hameissa jalat ahtaalle puristettuina punaisiin tai sinisiin tai mustiin sukkiin. Koko puku kuin vauvalla, joka vasta on lelukaupasta ostettu.
Tämä lauma oli punaposkista, oli ruusuhuulista, oli hienoihoista joukkoa. Huomasit siinä siemenen nousevaan vallasluokkaan.
Ja tähän parveen joutuisi nyt Akilles!
Anna oli hyvin arka. Voisiko Akilles täällä menestyä?
Mutta toiselta puolelta hänen mieltään hyvittikin, että tällaiseen seuraan pääsisi Akilles.
Voisiko Akilles menestyä? Siinä oli kipeä kohta.
Anna katsahti luottavasti Ellaan. Hänhän se on Akilleen hyvä enkeli.
Ollut jo kauan sitte. Niin olkoon täälläkin! Olkoon Akilleen suoja!
Sillä Akilles ilman Ellaa on sentään kovin outo tässä joukossa.