Tuossa keskilattialla johtajatarta odotettaessa isotteli jo ennen koulussa olleita poikia. He tarkastelivat pilkallisin silmin uusia tulokkaita ja kokivat saada niitä ujostelemaan.
Jori Fellman, joka myös jo ennestään oli koulussa, osotti kumppalilleen oikein sormellaan Akillesta. Ja sitte molemmat nauroivat.
Anna punastui, mutta Akilles häpesi. — Se Jori on sellainen rakki!
Ja Annan sisus kuohui. Hän asettui Ellan ja Akilleen kanssa aivan huoneen loukkoon odottamaan. Ja nyökäytteli ystävällisesti päätään tervehdykseksi piioille, joita hän tunsi.
Mutta kaikkien niidenkin silmät pysähtyivät Akilleeseen. Ikäänkuin olisivat kummastelleet:
— Tuleeko sekin tähän kouluun?
Anna hätääntyi. Akilles pyysi äitiään että lähdettäisiin pois. Mutta
Anna ei kuullut. Hän seisoi kuin kivettynyt loukossaan.
V LUKU.
Akilleella ei ollut laukkua niinkuin muilla tanttein koulussa kävijöillä. Niissä ne toiset kantoivat kirjansa, kynänsä ja muut pienet tarpeensa. Ellallakin se oli ja olikin oikein taideteollisuuskapine. Sen oli tehnyt Lotti-täti.
Akilles kärtti laukkua äidiltään. Mutta mistäpä äiti sen antoi? Niin sai Akilles kulkea laukutta. Mutta se oli pojasta pahaa. Ja hän itkeskeli siitä.