Yhä enemmän karttui purjeita laivaan. Vedet olivat jo väljemmät. Purjeet tuulta täynnä. Kävi kova suhina ja sohina purjeissa. Vesi keulan edessä korkeana vaahtona kuohui. Laiva kiiti kuin suuri kotka levitetyin siivin.
Jo heitettiin hinauskaapeli laivasta pois. Höyryalus jätätti itsensä laivan sivuun ja pysytteli siinä niin kauan, että sen perämies kävi lähtölasin juomassa kajuutassa.
Nyt pitäisi erota…
— Missä on Akilles? huusi Matti Kela.
Syntyi hämminki. Etsittiin poikaa. Ei löydetty.
Kapteeni jo kiivastui. Koko laivan väki komennettiin hakemaan poikaa.
Katsottiin ruumasta, merimiesten ruffista, etsittiin kajuutasta.
Viimein löysi kokki pojan kajuutasta sohvan alta ja veti hänet säärestä pois.
Akilles kirkui ja rukoili saada jäädä laivaan.
— Ne piiskaavat, hyvä kapteeni. Herra kapteeni antaa minun jäädä tänne…!
Akillesta ei kuunneltu. Hän heitettiin höyryalukseen. Poika itki. Häntä hirvitti palata kouluun sinne suureen, kauheaan kidutuslaitokseen.