Mutta toinen antoi samalla mitalla takaisin:

— Minä annan rahaa, että pääset sinäkin mukaan.

— Neiti suvaitsee maksaa kantopalkan sitte, kun ollaan perillä, piikitti Akilles edelleen.

— Etkö aio koskaan juoda? Sehän on hienoa juoda … kimnasistin mielestä.

— Minusta on toisinaan hyvin hienoa saada edes syödä…

He kävelivät perätysten kuin rouva ja maitokuski. Oh! Kuin neiti ja kamaripalvelija.

— Oletko, Akilles, vihassa, kun olet niin katkera? kysyi rupeaman takaa Ella.

— Voisinko vihainen olla enkelille, jonka suun kautta taivas puhuu, jonka suu on ruusu, mikä ihanuudessaan pistää, haavoittaa, verille repii…

— Ja nauraa … lisäsi Ella.

Ella silmäsi taaksensa ja näki Akilleen silmissä kyyneleet. Hän oli siis poikaa pahasti loukannut.