— Ei ensinkään. Maisteri muistaa minustakin yhtä ja toista ja vielä sanomalehden palstoilla huutaa sen itään ja länteen. Mutta minusta on se sentään katurakin kiitollisuutta. Niinhän?
— Onko valtioneuvos tullut minua häpäisemään?
— Niin no … jos osaatte hävetä. Kiittää ei maisteri ainakaan osaa.
— Minun kiittämättömyyteni juuret ovat kai syvemmällä kuin teidän soppavadissanne.
— Maisteri kuitenkin vielä muistaa minun soppani ja että se silloin maistoi makealle?
— Kiitän siitä nöyrimmästi.
— Ja maisteri muistaa myös, että minä häntä vaatetin?
— Siitäkin kost' jumala.
— Aivan niin. Sivistyneinä miehinä ne nyt sivuutamme… Mutta miksi maisteri kaupunkiintulonsa jälkeen ei ole meillä käynyt? Oliko siinä joku arka lohta?
— Tiesin että … että valtioneuvos oli ollut minulle liian hyvä ja sentähden tahdoin välttää, puhuu Tervo ivaillen.