Tämä oli jotain vietävän kiusoittavaa kuukausien eron jälkeen.
Mutta sitten yht'äkkiä kääntyy valtioneuvos ja osottaen kepillään ylös koskelle lausuu:
— Katsoppa tuota koskea … sekin huokaa meidän viheliäisten viinakurrien tähden!
Ja sitten kuuluu syvä huokaus. Kuletaan taas hetki.
— Niin … se huokaa. Ja on jo miespolvia huoannut, vastaa nyt Harry.
Ja samaten hänkin huokaa.
Taas äänetöinnä samalla jalalla astutaan kotvan aikaa.
— Jos ihmisellä ei ole aatteellisia harrastuksia, jää vain aistillisten himojen tyydyttäminen hänelle tarkoitusperäksi tai niitten väliaikojen tappamiseksi, mitkä jäävät hänelle viran tai jokapäiväisen toimen ulkopuolelle. Teillä vanhoilla herroilla ei ole syviä, sielullisia harrastuksia … alottaa Harry.
— Onkos teillä nuorilla? kysyy terävästi valtioneuvos.
Ja näyttää kuin riemastuvan tällaisesta alusta.
— Me pyrimme niitä hankkimaan itsellemme. Mutta te ette pyrikkään. Uutta aatetta te kammoatte kuin sutta. Ja tyydytte viinilasiin … ja olette onnettomat.