Valtioneuvos hallitsi komeassa lääninhallituksen palatsissa torin varrella kirkon toisella puolella. Mutta saman kirkon toisella puolella opetti maisteri Tervo puolesta maksusta vanhassa puuhökkelissä suomenkielellä. Ja asui siinä lähellä vaatimattomasti pihan perällä.
Kun Harry seisoo Tervon eteisessä, tuntuu hänestä raskaalta painaa soittokellon nastaan.
Sillä siinä muistuu mieleen se yö, jolloin hän iski kivellä vanhaa ystäväänsä kouluajoilta silmäkulmaan.
Mutta hän painaa. Maisteri itse tulee avaamaan. Katsoo häntä kummissaan. Ja astuu askeleen taaksepäin kuin paeten.
— Elä pelkää, Matti! alottaa Harry.
Mutta samalla punastuu.
Sillä se viimeinen kohtaus oli pelottavan raaka.
— Suvaitsetko vastaanottaa minua vain hetkeksi? kysyy Harry arkana.
— Käy sisälle! vastaa maisteri kuin epäröiden.
He menevät Tervon työhuoneeseen.