— Minäkin olen nyt punainen "fenno". Ja olen kuullut tuon miehen — Harry viittaa Snellman-bystiin — puhuvan leimuavia sanoja, mikä on kansallisuusaate…
Näin alottaa Harry.
— Sinäkö "fenno"? lähtee Tervon suusta hyvin kummastuneella äänellä.
— Vaikka olenkin valtioneuvos Nicanderin ainoa jälkeläinen.
Maisteri katsoo Harryn kauneita hienoja kasvoja ja kallista pukua.
— Tästä puoleen on "Salama" minunkin äänenkannattajani. Ja pyydän saada sitä avustaa.
— Sinäkö … sinäkö "Salamaa" avustat, sinä, jonka isä jo monta hirttonuoraa on koettanut pistää "Salaman" kaulaan? Lienetkö tullut teeskentelemään? Teiltä voi odottaa kaikkea.
— Annan kunniasanani, että totta puhun.
— Mikä sinut noin äkkiä "fennoksi" muutti?
— Ei se muutos ole niinkään äkkiä. Sinä olet vanha sotkamolainen. Ja sieltä olen minäkin peruisin. Nyt sen olen kirkonkirjoista lukenut ja se käänsi minut, joka sitä ennen jo toisella jalalla horjuin.