— Ikäänkuin Suomessa ei jo olisi Heidemanneja enemmän kuin tarpeeksi.
— Minusta alkaen kääntyy sukumme takaisin omaan kansaan. Lakkaamme palvelemasta vieraita jumalia.
— Mutta entä valtioneuvos? Ja entä "Österbotten?"
— Kulkevat omia teitään. Välimme ovat rikki.
Maisteri lyö ihastuksesta kätensä yhteen.
— No sitten! Puristan aateystävänä kättäsi. Näin tervamaa perii omansa takaisin.
Maisteri puristaa Harryn rajuun syleilyyn, lämpimään ja intohimoiseen.
— Sinä kerran veit minut ihailemaan koskenlaskun syvää hurmausta. Nyt saat viedä minut näkemään ja kokemaan ihanteittesi nuorekasta nousua, puhuu Harry.
— Kestit koskenlaskun. Kestänet tämänkin kulun. Vaikka kyllä se sinunkaltaiselta lujia voimia kysyy. Tämä kääntymys ei ole sinulle leikinasia. Minä sen kyllä ymmärrän, sanoo maisteri.
Samassa sattuvat hänen silmänsä Harryn vasemmassa käsivarressa olevaan suruharsoon.