Mitään hienostunutta pienoistaidetta ei suomalaisuus ole … ei sinnepäinkään, miettii Harry.
Tervo esiintyy jo toverillisesti leveässä luontaisessa olennossaan eikä pinnistä itsestään ulos kulttuuri-ihmistä.
Sillä se tarvittiin erityisiin juhlatilaisuuksiin.
Mutta Harryn hienostuneesta persoonasta hän nauttii ja vielä kaksinkertaisesti, kun tuo hienous nyt saadaan hänen lehtensä palvelukseen. Tämän tunnelman haltioimana hän alkaa puhua:
— "Salaman" vulgäärisellä maulla on gustaviani Heideman, tämä varpaillaan-astuja, jo monet lystit henkiheimolaisilleen pitänyt. Mutta luulen nyt, että artikkeli "Salamassa" sinun kynästäsi saa hänet toiselle päälle … saa hänet astumaan koko jalalla … ja ehkä polkaisemaankin.
Maisteri ojentelee täysinäisiä käsivarsiaan ja pullistelee lihaksiaan pienen ahtaan kotitakin alla.
Samassa hän huomaa käsivarsiensa liian paljon paljastuvan lyhyistä hihoista ja puhuu:
— Suo anteeksi, Harry, minun vaatimaton nuttuni. Täytyy säästää. Istu toki! Elähän häpeä, vaikka olenkin näin kotitakissa. Voinpa tämänkin takin alta päästää toisinaan oikean homerilaisen naurun Heidemanin pitkälletakille, kun tiedän sen tärisevän jostain lujasta kynänvedosta "Salamassa".
Nyt huomaa Harry sopivan hetken tarjota kirjoitustaan.
— Ottanet tämän "Salamaan"?