Ja lähtee kohti uutta kotiaan.
— Pappa … pappa … pappa … hokee hän kulkiessaan öistä katua.
Ja rintaa repii kuin terävällä puukolla.
Harry nousee komeaan parihuoneeseensa.
Mutta täällä hän jää levotonna kävelemään.
Lattia parkuu hänen jalkainsa alla. Seinät kuiskivat hänelle salaperäisesti. Ja huonekalut varoittavat häntä.
Peukalot pistettyinä liivin hihareikiin kulkee hän pitäen puoliääneen puhetta. Aivan kuin pappa siellä toisen kadun partaassa.
Erotus on vain siinä, ettei hänellä ole viinilasia kädessä.
Harry pysähtyy. Sillä tuolta loukosta nousee kuin aaveita, jotka asettuvat tanssimaan piiriä hänen ympärillään. Ja niitä johtaa vanha herra, jolla on pitkä aamunuttu ja turkkilainen fetshi. Häntä seuruttelee lumivalkoisessa ruumispuvussa liitukasvoinen nainen ja nostaa sormensa varoittavasti kohti Harryä.
Kaikki menee hänen päässään ympäri. Suhisee … sihisee … valittaa … voivottaa.