Hän hypähtää ylös ja näkee alhaalla törmän reunalla tervamiehen sauvovan pitkää venettään ylös koskea. Ja tuon tuostakin häneen silmäävän ja nauravan häntä veneen peräpuolessa sauvovalle eukolleen. Keskellä venettä istuu vielä korealla raudoitetulla matka-arkulla toinen nainen. Kaikki ovat hänestä kovin huvitetut, osottelevat häntä ja nauravat.
— Eivätkö tuon kummempia? äännähtää Harry ja samalla suutuksissaan potkaisee törmältä jalallaan kiven alas kohti venettä.
Se kierii vimmattua vauhtia ja räjähtää veneen syrjään, jotta paukahtaa.
Sillä vene kulkee aivan törmän reunaa.
Mies heristää sauvallaan ja kiroaa. Harryä kohtaus naurattaa. Hän ärjäisee:
— Tshuudilaisia moukkia!
— Hää? huutaa mies.
— Suomalaisia perkeleitä!
— Mitä kiroat? ärähtää vaimo.
— Kiroan sinut Turkestanin arolle, josta alkuaan olet peruisin.