On jo kello kohta kaksi yöllä, kun mamma taas Harryn huoneeseen menee kynttilä kädessä. Mutta tyhjä vuode silmiin ottaa.
Nyt hän jää huoneeseen. Istuu keinutuoliin ja aikoo siinä odottaa, kunnes Harry tulee…
Sillä mamma tahtoo itse nähdä, minkänäköisenä Harry tulee.
Siinä on nyt jo suuri, pelottava tuska. Pitääkö hänen omin silmin nähdä
Harry … oih!
Sillä miksi hän viipyy näin kauan?
Mamma mielellään lähtisi pois huoneesta … pakoon tuota pelottavaa näköä, jos todella Harry…
Mutta hän ei voi lähteä. Näkymätön käsi vetää häntä istumaan tuoliin ja puristaa häntä siinä.
Sillä mamma tahtoo omin silmin nähdä, minkänäköisenä Harry tulee klubista.
Jos selvänä ja kuitenkin näin myöhään, niin silloin hän Harryn syliinsä sulkee kuin suuren sankarin, joka on käynyt tulen ja veden läpi hiuskarvaa menettämättä. Mutta jos… oih!
Varmuus … nyt juuri varmuus hänen pitää saada. Ja sitten joko suuresti riemuita tai … itkeä verikyyneleitä.