Ulkomuodoltaan on Harry kaunis ja hieno nuoriherra. Sekin mamman perintöä.
Puku on viimeisintä Englannin muotia, kovin suuriruutukasta vaaleanharmaata trikoota.
Sillä valtioneuvoksen kutsupaperissa oli nimenomaan määrätty arkipuku.
Nyt tulee Harryn luo hänen entinen opettajansa, rehtori Heideman. Tämä on karkeatekoinen mies, jolla on suuri kulmikas pää pienen vartalon nenässä, täysi parta ja sankalasit.
— Uskallanko lähestyä? kysyy hän kuin arasti varpaillaan astuen.
— Tekö? Vanha opettajani!
— Mehän täällä edustamme intelligenssia, me kaksi. Sillä valtioneuvos on samalla kertaa kaikkea mahdollista taivaan alla.
— Istukaa, herra rehtori!
— Minua ilahduttaa nähdä silti näinkin monta ruotsinkielen ystävää koossa. Sillä oletteko kuulleet…?
Rehtori kävi hyvin salaperäiseksi. Harry säikähti ja värähti.