— Sehän on vielä klubin kymmenennen vuosijuhlan lystiä.
— Kyllä tiedän. Sinäkin viime yönä juovuit?
Tuo viimeinen tuli kuin väkinäisesti mamman kurkusta. Hänen äänensä sitä sanoessaan värähteli.
— Kyllä vähän.
— Paljonkin. Minä tiedän.
— Oli sattuma … erehdys … suuri erehdys, rakas mamma, ryhtyy Harry hätääntyneenä puolustamaan.
— Joitko sinä ollessasi ulkomailla? Vastaa suoraan kuin Jumalalle!
Mamman silmät naulautuvat Harryn silmiin.
— En.
— Hyvä! Minä uskon. Menet nyt. Mutta, Harry, kun tulee kiusaus, niin muista aina mammaa. Jos sinäkin alat … juoda … oi … niin hiukset putoavat päästäni. En jaksa enempää. On sentään hyvä, että tähän asti olet ollut niin kiltti … hyvä … hyvä. Menet nyt.