Harry suuteli mammaa. Ja meni. Mutta portailta palasi hän takaisin, riisuutui ja meni mamman luo.
— Ei, mamma. Minä en tahdo mennä nyt ulos, kun sinä jäät yksin. Olen kotona sinun seuranasi.
Taas yhä lämpimämmän loiston huomaa Harry mamman silmissä.
Ja tuossa tuokiossa tulee mamma Harryä kohden levitetyin käsin, sulkee hänet syleilyyn ja nyyhkyttää.
Harrynkin valtaa mielenliikutus.
— Viime yö oli niin katkera … katkera … huokaa mamma ja lujemmin puristaa Harryä.
Siinä samassa saapuu pappakin kotiin. Harry huomaa, miten vakoileva on mamman katse. Mutta sitten se yht'äkkiä kirkastuu. Sillä pappa on tullut selvänä kotiin. Ja näin varhain!
— Oliko se "Salaman" ansio? kysyy Harry itseltään.
Mutta samassa tulee mieleen papan käytös "Promenadissa". Ja Harryn sieluun tulvehtii tyytyväisyyttä, ettei pappa olekaan niin huono kuin hän joskus synkkinä hetkinään kuvaili.
— Ole hyvä ja tule kanssani hetkiseksi kahden, puhuu valtioneuvos
Harrylle.