Ääni on ystävällinen, mutta samalla käskevä!
He menevät perätysten valtioneuvoksen työhuoneeseen. Siellä valtioneuvos ottaa jäykän, nuhtelevan ryhdin ja alottaa:
— Harry! Nyt minulla on sinulle paljon sanottavaa … kovin … kovin paljon ikävää.
Harry kuuntelee kalpeana.
— Olet hienosti kasvatettu nuoriherra. Äitisi on ruotsalainen aatelisnainen ja isäsi suomalainen valtioneuvos. Sinä ymmärrät, Harry, että tällainen koti velvoittaa?
— Ymmärrän.
— Ja kuitenkin … sentäänkin käyttäyt kuin mikä resupelle!
Valtioneuvos alkoi tulistua.
— Mutta, pappa…
— Vaiti! Minä itse tosin pyysin sinua klubiin, mutta minä luulin, että mies, joka juuri palaa ulkomailta, ymmärtää, mitä hieno käytös vaatii.