— Minä suostun siihen.
— Tämä ajatus on minulla ollut jo melkein puoli vuotta haudottavana, mutta muille en sitä ole ilmaissut, en sinullekaan. Olen tutkistellut asianhaaroja, urkkinut salaa, mitä mieltä pikku kaupunkimme porvarit olisivat, kun heillä olisi oma sanomalehtensä, ei tosin heillä, mutta tässä kaupungissa; mutta ymmärräthän, että heidän kannatuksestaan sen toimeentulo suuresti riippuu; sillä olen vielä miettinyt, voisiko tässä kaupungissa perustaa jotain ultra-vapaa-mielistä sanomalehteä, vai olisiko se perustettava kristillis-uskonnolliselle pohjalle. Olen sitte tiedustellut maaseutukirjoittajaa ja lukenut tarkoin kaikki pääkaupungin lehdet. Kun sitte vielä olen tehnyt sopimuksia kirjanpainajan kanssa, niin luulen olevani valmis ja kyllin kypsynyt sanomalehden toimittaja tänne.
— Ja millaiseksi perustetaan uusi sanomalehti? Vapaamieliseksikö?
— Kristillis-uskonnollis-siveelliselle pohjalle perustettu lehti tuottaisi ehkä enemmän tilaajia maaseuduilla, mutta sitä vähemmän kaupungissa. Ja kaupunkilaisten mieltä on meidän noudatettava, että uusi tulokas ainakin aluksi pääsisi heidän suosioonsa. Kehittymisoppia ynnä muuta darwinismia me nyt emme ota selvitelläksemme, sillä todella sitä itsekin kauhistun, enkä halua olla apinan jälkeläinen, mutta raittiusasia, siveellisyysasia, naisasia, uskonollisen suvaitsevaisuuden asia… hm… — Ilvonen veti pitkän sauhun sikaaristaan — … Uskonnosta me nyt voimme olla aivan hiljaa, sillä minä pelkään kajota siihen, ja minun prinsiipini mukaan uskonto ei kuulukaan sanomalehtien ohjelmaan…
— Virkavallan masentaminen otetaan varmaan ohjelmaan…
— Siitä on niin usein ikäviä rettelöitä ja oikeusasioita. Sattuu niin saa maksaa suuria sakkoja ja sinne ne sitte hupenevat toimituspalkat. Mutta voimmehan, kun tiedämme asian varmaksi, ja kun siitä on jo ennen ollut muissa lehdissä painettuna, mekin silloin sanomalehteemme siitä… Ja jos on voittoa omalle arvollemme ja sanomalehdellemme, niin silloin… ymmärräthän.
— Ja voimmehan sivumennen mainita ohjelmassa tästäkin.
— Niin oikein… voimme mainita.
Samassa aukasi matami oven ja toi höyryävän totiveden sisälle. Tarjottimella seisoivat lasit lusikoineen ja pienoinen sokerirasia seisoa törötti siinä keskellä. Pantuaan tarjottimen pöydälle, meni matami kyökkiinsä.
Ilvonen otti kaapista konjakkikarahviin ja asetti sen tarjottimelle.