— Kippis! Tästähän tuleeki pulska ohjelma…
— Puhumattakaan siitä, että lehti on oleva jyrkästi suomenmielinen ja kansanvaltainen. Tällaisena se tuntee voivansa tyydyttää kylämme etua… Eipä taida tarvita muuta…
— Mitäpä muuta…
— Asia on sitte päätetty — Kippis!
— Kippis!
Alanne pisti kirjotuksensa otsakirjoituksen sisään. Siihen he jäivät viettämään sanomalehtensä ristiäisiä.
Loppu.
RAITTIUSPAKOTUSTA.
Ville Alanne istui kamarissaan maanantai-iltana tutkimassa latinalaista kirjaa. Se oli joku Horatiuksen runoteos, mitä hän siinä tutkiskeli. Hiljaista oli kamarissa, sillä hänellä oli jotenkin rauhaisa asunto Annan kadun varrella Helsingissä. Hän tietysti oli ylioppilas ja pyrki kielitieteen maisteriksi.
Kaksi kynttilää oli edessä pöydällä, mutta toinen oli vain koristuksena, sillä ei Ville raainut polttaa kynttilöitä kaksittain yhtäaikaa, kun itsensä piti hankkia valo. Muutenkin meni kovin paljon hyyryyn, nimittäin kolmekymmentäviisi markkaa kuussa paljaasta huoneesta; ei edes saanut aamusella kahvia siihen. Kun noin visusti menetteli kynttilöiden kanssa, niin riitti niitä enemmäksi kuin puoleksi viikkoa. Ruokapaikkaan meni vielä neljäkymmentä markkaa aamiaisesta ja päivällisestä, joten koko olo kuussa maksoi seitsemänkymmentäviisi markkaa. Illallisesta ei ollut tässä tapauksessa puhettakaan; korkeintaan oli siinä kuppi teetä, minkä Ville kävi juomassa läheisessä konditorissa Bulevardin kadulla.