— Olemmepa täällä jo istuneet. Lähdetään vain, sanoi Helmer, taittaessaan rillejään.
He lähtivät pois. Rappusia ylös noustessa tuntui vieno väsymys Villen jäsenissä; mutta muuten virtaili veri ruumiissa kiivaasti. Päähän tuntui kävellessä nousevan jotain huumaavaa höyryä, mikä lumosi ajatusvoimaa ja muistia.
— Lähdetään Cambriniin!
— Sinne me lähdetään!
Ilta lennätteli viileää tuulta heidän poskilleen ja tuntui somalta kuumenevan pääkallon pinnalla. Se ikään kuin keventi alkohoolihöyryjen paksuutta ja poisti väsymystä:
Vanhoja herroja istui Cambrinissa, jonne he työntäytyivät sisälle.
— Otetaan punssia nyt, sanoi muuan.
— Sitä otetaan!
Tilattiin punssia, ja oluen kanssa alkoi se yhdessä rammata heidän aivojansa. Ei voinut punssin kanssa nautittu seltterivesi vähentää näiden vaikutusta. Ehkä esti aamulla kohmelon tuntumista. Nyt vaan veri ajautui ylemmäs ja pakkautui ruumiin pinnalle.
— Mutta eikö siirrytä U:n kahvilaan, siellä saa laulaa.